2.10.2016

Olen joutunut itse käytännössä kokeilemaan sivistyneen ihmisen vastakohdan roolia, (t)uhoajan aggressiivista roolia, lopulta hahmottaakseni psykoanalyyttisen sisällön joka liittyy thanatokseen, tuohoamisviettiin.

En vieläkään täysin käsitä miksi aggression ilmaiseminen on täysin välttämätöntä psyykelle, joka ei koe kontrolloivansa asioita. Miksi on mahdotonta olla avuton ja tyyni. Miksi avuttomuuteen täytyy lyödä väkivalloin railoja, joista totuus ikään kuin tihkuu eristävien kerrosten läpi. On aivan erityisella tavalla kiduttava avuttomuuden tunne toimia parhaan käytettävissä olevan tiedon varassa silloin kun tietää varmasti ettei se ole paras olemassa oleva tieto. 

Härikölle järjestyksen palauttaja on häiriö, joka täytyy poistaa. Peruskoulun yläasteella englanninkielen opettajamme, jonka nimi oli sattumoisin Venäläinen, joutui toistuvasti sairaslomalle ja psyykkiseen hoitoon, poltettuaan itsensä loppuun yrityksissä rangaista häirikköjä oikeudenmukaisesti. Opettaja istui kaiken vapaa-aikansa jälki-istunnoissa ja rangaistusten valvontatehtävissä, kunnes voimat loppuivat ja kapina sai alkaa. Joskus sijaisen puutteessa oppilaat saivat pitää tunnin keskenään, jolloin jo yritykset opiskella täyttivät rangaistavan häiriön tunnusmerkit ideologiassa jonka tunnuksena oli luokkahuoneen keskelle pulpeteista kasattu Baabelin torni. Pulpettitorni vasta täydellisti Muurin, joka kiersi koulualueen ympärillä ja jonka sisään koululaiset oli teljetty. On vaikea sanoa mistä kouluikäiset lapset keksivät tämän kafkamaisen rituaalin. Koulun jälkeen mentiin joka päivä katselemaan VHS kasteilta kauhua. Tiituksen luona kauhu oli poikien hengitysilmaa. Se oli kuin happipullo, jonka varassa tehokasta yhteistyötä tekevät syvyyssukeltajat toimivat. Kauhu oli kartta ja kompassi. Kaikki tieto, jonka varassa oli navigoitava lapsuudesta vanhuuteen, siinä välissä ihmisiä roppakaupalla hulluuteen ajaen, oli kauhuun koodattu.
 
Ehkä tämä selittää, miksi länsimaiset Venäjälle lähetetyt operatiivit ovat (t)uhonjohtajia ja välinpitämättömyyden esirukoilijoita. Tehokkainta operatiivista toimintaa on täysillä uhrautuva huonon esimerkin tarjoaminen. Se on kuin sairaus, jonka sairastaminen rikkaalle on piristävää, mutta jonka lääkkeisiin köyhällä ei ole varaa.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com