29.10.2016

GOLEMIA RAKENTAMASSA

"Olen aidosti huolissani poliittisen nihilismin ja irrationalismin noususta, siitä, ettei mielipiteiden muodostuksessa ja perusteluissa monesti edes haluta nähdä mitään omien sielunhaavojen nuolemista laajempia päämääriä." Timo
Tämä huomio ei koske vain sosiaalisen median yleistä hälyä, vaan syvempää ilmiötä. Se koskee myös ja varsinkin ammattilaisia, sikäli kuin heillä on tarve muodostaa "omia" mielipiteitä. Poliittisen ohjauksen ja mindcontrolin laajuusi pitää ensin käsittää. (Suomessa parhaiten analysoitavaksi tarjoutuva esimerkki mindcontrolista on joku Erkki Tuomioja).

Tällä hetkellähän tilanne on se, että juuri perehtyminen ei auta ketään, varsinkaan ammattilaista, jos mielipide on väärä. Onhan se tiedossa miten sotasensuuri nyt toimii kaikessa ammattilaisten mediassa. Siksi "sielunhaavojen nuoleminen" pitää tässä käsittää syvimmässä merkityksessä todellisena psyykkisenä traumana, joka etsii poliittisen sfäärin kautta ymmärrettyä terapeuttista helpotusta (useimmiten tietysti primitiiviselä tavalla sosiaalisessa mediassa).

Mutta maailman johtavat tietotoimistot eivät ole samasta ilmiöstä ollenkaan vapaita. Oletus traumasta on jo kanoninen. Mielenhallintatekniikat (mindcontrol) ovat traumapohjaisia ja elämme jo aikaa, jossa traumoja tuotetaan operatiivisia tarkoituksia varten. Paras ja ilmeisin esimerkki on ISIS:in kaltainen zombiarmeija, joka on ("mielestäni") olemassa ihmiskokeena mindcontroltekniikkojen prototyyppialustana. Kotoisella kentällä on viisautta pitää silmällä Jessikka Aron kaltaisia medialuomuksia.

Jos joku henkilö ei tällaista diskurssia näe, siis halua nähdä, hän elää torjuntamuurin takana, josta seuraa se, että nykymuotoisen fasismin näkeminen on hänelle psykologisesti mahdotonta. Alejandro Jodorowskyn Elämän tanssissa (2013, hyvä aikamme fasismin kuvaus) tällaiset ihmiset kuvataan kasvonaamiollisiksi.

Trauman oletusarvoisesta puheesta kaikessa varmaotteisessa poliittisessa mielipiteenmuodostuksessa seuraa psykologinen torjunta, ellei kyseinen mielipide ole ohjelmoinnissa sallittujen ajatusten listalla. Perusteluilla, vaikka miten vahvoilla ja yllättävillä, ei ole väliä, koska koko prosessin nähdään palautuvan mekaanisesti vain operatiivisesti tuotettuun traumaan, tarkemmin sen narsistiseen nuolentaan. Trauman nähdään kissojen ja koirien kanssa etsivän itselleen verukkeita todellisuudesta. Fasistisesti asennoituvalle psyykelle on samantekevää onko veruke faktaa vai fiktiota, se on yhtä kaikki veruke. Fasisti taas on se, joka tuottaa traumatodellisuutta itselleen hallinnoitavaksi. Fasisti on se, joka päättää olla mieluummin trauman tuottaja kuin traumatisoitu. Muita vaihtoehtoja ei hänen ymmärtämässä olemassaolossa ole. Fasistille trauma on kuin sieni, joka tihkuu muuten täysin mauttomaan elämään kirpeää makua.
  
Tämä fasismin yleismaailmallinen tehtävä ja päämäärä, traumatodellisuuden hallinnointi, on Alejandro Jodorowskyn Elämän tanssissa kuvattu historiallisessa chileläisessä kontekstissa. Mitä väliä on sillä, mitä dynamiitin silpomien epämuotoisten sotaveteraanien kuoro on mieltä ja kuinka konkreettisesti perusteltua se on, fasistit kuitenkin tulevat kauhakuormaajan kanssa ja puskevat koko joukon joukkohautaan, vaikka tuo joukko itseasiassa toistaa juuri fasistien omia rakkaimpia mietelauselmia.
 
Tarkoitukseni ei nyt ole sulkea itseäni Timon viittaaman ongelman ulkopuolelle. Olen puhunut omasta traumahistoriastani avoimesti. Ja se toimii juuri kuvatulla tavalla suuntaansa. "Sielunhaavan nuoleminen" on todella henkilökohtaista ja keskeistä esimerkiksi omassa venäjäsuhteessani. Olen lukemattomia kertoja kirjoittanut blogissani tavoista, jolla Venäjä, siellä oleminen ja venäläisen kulttuurin vaikutus terapoi omaa traumaattisuuttani kaikesta Venäjään ja venäläiseen yhteiskuntaan liittyvästä ongelmallisuudesta huolimatta. Vastaavasti olen kirjoittanut siitä miten suomalaisen traumatodellisuuden sulkeminen ja pahentaminen pahentaa omaakin traumaani. Tästä taas seuraa ymmärrettävästi "nihilistinen" projektio: ne, jotka pyrkivät järkevästi perustelemaan traumatodellisuudeen pahentamisen puolesta, kohtaavat minussa suoralta kädeltä torjunnan, vaikka heidän argumentaationsa on järkevää ja minun torjuntani on irrationaalinen.

Kieltämättä fasistit ovat äärettömän järkeviä ja kaltaiseni mystikot ovat jossain määrin irrationaalisia. Silti en ota fasistista yhteiskuntakehittelyä edistävien asioiden perusteluja kuulooni, vaikka ne olisivat mitä, koska päämäärä on väärä, epäterapeuttinen ja psykoanalyysin vastainen. On hyvin yksiselitteinen psykoanalyyttinen lainalaisuus, että dissosiaatio pahentaa traumaa. Venäjän dissosiaatio pahentaa traumaa. Venäjän kauppasaarto pahentaa traumaa. Venäjän eristäminen muusta maailmasta pahentaa traumaa jne. Tämä on tieteellinen tosiasia.En ole kiistänyt että olisin itse tämän kuvion ulkopuolella, sivustaseuraaja, siis täysin traumaton ja toisaalta suojassa fasismin aiheuttamilta mahdollisilta traumatisoitumisilta tulevaisuudessa. Tällaisista syistä esimerkiksi tämän Jarmo Koposen kirjoittelu herättää minussa samoja ajatuksia kuin Sandessakin.

1 kommentti:

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

sielunhaavojen nuolemisesta tulee kai ongelma sitten kun sen varjolla kieltäydytään varsinaisesti toipumasta traumoista (näkemästä, kohtaamasta, sulattamasta, muuntamasta, mitä lie) ja pitäydytään joidenkin muiden/olosuhteiden/tms syyttämisessä, ylläpidetään vihollisia, omaa uhriutta

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com