13.10.2016

LUULOTAUTISEN KUOLINSYY

Mikä mahtaa olla luulotautisen yleisin kuolinsyy. Olen kärsinyt nuorempana erinäisistä masennustiloista. Nykyinen diagnoosini olisi Ikonen&Rechardtin mukaan narsistinen luulotautinen hypokondria. Tila on jossakin patologisen rajamailla. Minäkokemuksessa on patologisen kaltaista primaarista heikkoutta. Häilyvyys ei tunnu korjaantuvan sitkeimmälläkään työstämisellä, koska myös yhteiskunnallinen järjestys on rakennettu tuota työtä vastustamaan. Niinpä intentionaalinen kärsimys jatkuu vaihtuvien roolien yhtäläisenä epäsopivuutena. 
 
Erittelevän huomion kiinnittäminen kehoon, käytännössä tarkasti mietitty salitreeni, voi terapoida tilaa pitkällä tähtäimellä. On löydettävä kyky päästää irti aiemmasta minuuden skeemasta, joka jää liikaa surkuttelemaan yhteiskunnallisen tilanteen täydellistä epäsopivuutta. Käytössä on nämä päivät. 
  
Silti ei pidä syyllistää liikaa itseä systeemin (nyt jo äärimmäisestä) oireilusta. Systeemistä riippuu millaisia ja miten sopivia rooleja se meille tarjoaa. Vain yksilö ei ole paranoidinen epäillessään systeemin tarjoamien roolimallien pohjimmaista tuhoavuutta. Myös systeemi on paranoidinen yksilöllisesti itsenäistä roolintuottamista kohtaan. Systeemillä on paranoijantuottomekanismi, identifikaatiomekanismi, torjuntamekanismi, eristysmekanismi ja niin edelleen.
  
Suojellaksemme terveyttämme me joudumme vastustamaan paranoidista oireilua kaksisuuntaisesti, ensin itsessämme ja sitten systeemissä. Me, jotka vastustamme systeemiä näkyvästi pilkalle kohdistettavina, olemme terveydellisesti suurimmassa vaarassa. Systeemin tarjoamiin yhä kapeneviin ja tehokkaammin ylhäähallittuihin rooleihin mukautuvat ihmiset peilaavat ja kohdistavat oman itseinhonsa niihin, jotka näkyvästi väistävät alistumista lisääntyvän hegemonian paranoijasynkronismiin.
   
Väärä diagnoosi itsestä, itseannihilaatio, syyttää itseään mm. väkivaltaisen sukulaisen, lapsuuden ja parisuhteen toiminnasta. Se on riittämättömyyden itsepetos helpon selityksen ja itsesyytöksen muodossa.
  
Lapset voivat olla aikuisille muokkausmanian kohteita ja hegemonisen todistelun kohteita. Lapsen on alistuttava samalle itsepetokselle kuin kasvattajat, jotta kasvattajat eivät lasten kautta joutuisi lopulta arvioimaan itseään uudelleen. Toisaalta pelkona on lasten myöhemmin ilmestyvä pilkka sitä traumaa kohtaan, jonka väkivaltaisesti hegemoninen yhteiskunta on aikuiselle tuottanut tämän tietoisen tahdonkin vastaisesti.

Totaaliseen hegemoniaan syntyneet lapset eivät vielä ennen aikuisikää käsitä yhteiskunta koneiston PYHÄÄ väkivaltaa, jonka kohteiksi ja tuhoamiksi myöhemmin väistämättä joutuvat, jos elättelevät aitoa luuloa itsenäisyydestä ja individualismista teennäisen "vapaus ja demokratia" -höttöpuheen täydellisenä käytännön vastakohtana.

Siksi suuri osa aikuisista haluaa muokata lapsiaineksesta epävarmoja ja alistuvia, välineitä, joiden kautta aikuiset itse voivat edelleentorjua omia jo aiemin torjuttuja epävarmuuden, kapinan ja vapauden toiveitaan. Lapsi on sadistinen projektio aikuisen torjunnan vahvistamiseksi: lapsessa nähdään elämän jatkuvuus traumana, väkivaltana, mutaationa ja epätoivona sukupolven yli, ilman mitään toivoa tai parannusta, niin rumassa ja säälittävässä muodossa, että aikuinen voi täysin rauhoittua kuluttamaan tässä ja nyt, vailla toivoa tulevaisuudesta, kuolemaakin pahemmassa olotilassa ja ahdistuksessa, joka on hänen arkisesti raksuttava elämänpiinansa koko sisältö. Näin orientoituneelle, ikään kuin maailmanlopun jo tosiasiana nielaisseelle, jäänaskalilla voidellulle nykyihmisen kovapintaisuudelle, mikä hyvänsä terapeuttinen muutos maailmassa tarkoittaa helvetin esiinmarssia tiedostamattomasta tietoisuuteen.

(Loppuosa tekstistä tukeutuu Arhin analyyseihin)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Svenkka!

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com