19.10.2016

Kuusituhatta vuotta vanhassa intergalaktisessa aluksessa Westminster Abbeyn alla järjestettiin naamiaiset aiheella demokraattiset vaalit. Hoviväki oli pukeutunut parlamentaarikkojen hullunkurisiin asuihin ja popsi taikaperunalastuja. Hoviväki leperteli tapansa mukaan viihdyttäviä, kauniita, viehättäviä ja kammottavia valheitaan. Ketä nyt totuus viihdyttäisi tähän harvinaislaatuiseen peilisaliin kootussa naamiopelissä. Pitkästyttävä, tylsämielinen, muuttumaton totuus, jonka tämän salin kävijät ovat tunteneet alusta asti. Sen joka täällä puhui totuudesta täytyi olla narri. Narri oli pukeunut kuninkaan viittaan. "Mikä totuus" vihervasemmistolaiseksi politrukiksi pukeutunut kuningatar kysyi ja nauroi kepeästi nojaillen aluksen ohjauspöytään. Äänestystuloksen mukaan presidentinvaalin ylivoimainen voittaja oli narri. Huonoimman äänisaaliin sai virnuileva maihinnoususaapasjalkainen kuningatar, joka oli murjahdellut koko ajan niin karmeita sotahaukkamaisia valheita, että naisväki oli pyörtyillyt silkasta bi-seksuaalisesta kiihotuksesta. Kaikki olivat iloisia totuudellisen narrin demokraattisesta vaalivoitosta. Nyt maailmasta tulisi parempi paikka, kuningatar ilkamoi.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com