13.10.2016

IDENTIFIKAATIO, NARSISMI, OPPORTUNISMI, ITSEN UNOHTAMINEN

Gurdjiefftyössä identifikaatio, identifioituminen rooliin, lopulta identiteetti, nähdään kriittisessä valossa. "Intentional suffering": tiedostaa kärsimys, joka syntyy identiteetin kautta suhteessa "Minään". "Minä" ei ole rooli. Mikään käytännön pakko ei ylläpidä minätunnetta. Maailma käsittelee yksilöä identifioimalla, ei-"Minän" edustajana.
  
Nähdään maailma kaksijakoisena. Identifioiminen tähtää jakamiseen, maailman jaotteluun, punaiseen ja valkoisee, vasemmistoon ja oikeistoon, "Meihin" ja muihin, hyvään ja pahaan, myönteiseen ja kielteiseen, loputtomasti, päättymättömänä sarjana. "collective borderline disorder", "oppositional defiant type", määritteli tätä pakkoneuroosia eräs ystävä. Tällainen asenne ei jätä tilaa syvemmälle analyysille, mikä onkin sen päätarkoitus. Sillä kaikki militaariset kunniamerkit ovat osa tällaista järjestelmää. Ne osoittavat kunniaa ihmisten tuhoamisesta. Että järjestelmä voisi jatkua, tarvitaan aina uudelleen osoitettu vihollinen, kuka hyvänsä, millä hyvänsä verukkeella, asianomaisen tuhottavan kohteen mielipidettä kysymättä.
    
Klassisimmassa uskonnollisessa kehyksessä yksilön "Minä", julkirooli ja identiteetti ovat täydellisessä ristiriidassa keskenään. Kokemus on se, että olemme yksin (jokainen meistä), kun "Minä" ja minä ei kohtaa ohi roolien, kun "Meitä" tai meitä ei ymmärretä, ymmärretään tarkoituksellisesti väärin tms. Perusangsti syntyy pakonomiasesti ylläpidettyjen roolien ja todellisen minän välisen jännitteen tuottamasta piinasta. Suurempi tai pienempi jännite on aina olemassa ja Gurdjieffin mukaan se pitää vain kestää ja kärsiä, tietoisesti. Tätä kärsimystä ei voi kokonaan poistaa, sillä emme voi ilmaista itseämme objektiivisella tasolla täysin puhtaana identifikaatiosta. Sen sijaan todellinen minä roolien takaa on mahdollista unohtaa.  
  
Itsen unohtaminen (itsen muistamisen vastakohtana) on Gurdjieffin keskeisimpiä negatiivisesti arvotettuja käsitteitä. Itsen unohtaminen ei ole vain tahatonta rutiinien uneen vajoamista. Se voi olla myös puolitietoinen pyrkimys vähentää koettua kärsimystä, identifioitua täydellisesti rooleihin, päästä eroon todellisesta "Minästä", painaa kärsimys tiedostamattomalle tasolle, vaipua uneen. Rooli ilman itsensä muistamista on unta: sillä ei ole kosketusta todellisuuteen. Tälle Gurdjieffin negatiivisesti arvottamalle ilmiölle on psykoanalyysissä varattu valtavan moninainen ja keskeinen narsististen oireiden luokka.
  
Tietoisessa itsen unohtamisessa on kysymys opportunismiksi kutsutusta narsistisesta häiriöstä. Opportunismissa suotuisa roolimalli ja sen mukainen toiminta valitaan käytännölisten hyötyjen näkökulmasta ja "Minän" olemuksesta piittaamatta. Opportunismille voi olla olemassa vastareaktiomainen malli, jossa epäsuotuisa roolimalli ja sen mukainen toiminta valitaan sekin "Minän" olemuksesta piittaamatta. Puhtaasti primitiiviseen uhmaan perustuva vastareaktio olisi tällainen.
       
Neljännen tien henkisessä työskentelyssä on tärkeä muistaa, että intentionaalista kärsimystä ei voi poistaa poistamalla käyttökelpoisia rooleja. Roolit ovat osa libidoenergian kiinteää sitomista. Ne ovat osa (ihmiselämän arkisessa mittakaavassa) pysyvää rakennetta. Libidoenergian kehittynyt sitominen kiinteisiin ja mobiileihin muotoihin on tärkeää. Kysymys on sosiaalisista taidoista ja muista taidoista, joihin investoiminen mahdollistaa yksilölle erilaisia kykyjä selviytyä kollektiivisten psyykkisten energioiden kanavoitumisten tuottamista joskus yllättävän suurista haasteista.

Esimerkiksi kun Harhama Irmari Rantamalan mestariromaanissa värväytyy vallankumoukselliseen liikkeeseen jonka suunnitelmissa on salaneuvos Regime'in murhaaminen, tarvitsee Harhama saamassaan tehtävässä, joka on tarkemmin sanottuna soluttautuminen Regime'in salaisen rakastajattaren, paronitar Lichtensteinin, lähipiiriin, erittäin laadukkaasti sidottua libidoenergiaa. Suomalaisen Harhaman täytyy ensinnäkin hallita Venäjän ylimysluokan käyttämä Venäjän kieli ja luokan tavat niin suvereenisti, että kykenee liikkumaan samoissa piireissä paronittaren kanssa. Toiseksi pelkkä urkkiminen ei riitä, vaan Harhamalla on oltava kyky houkutella paronittaren huomio itseensä (tuohon paljon puhuttuun suomalaiseen NOITAAN) vaistomaisesti. Ja kaikki tämä välineellisesti, ohi Harhaman todellisen tarkoituksen, todellisen elämänpäämäärän.

"Yö tihenteli verkkosilmiän... Kulkijat kävelivät tietänsä... He olivat istahtaneet eräälle puitonpenkille. Kumpikin oli hetkisen vaiti... Kunpikin mietti omia mietteitänsä... Yön verkokäpy heilui... Uni sipsutteli kylvövakka kainalossa, kylväen unta elämän silmiin... Yön verkkosilmissä vilahteli joku surunsuortuva... Pimeässä varjopaikassa neuloi kuolema kylmiä sukkiansa... Sirkka sirisi surullisena ja hämärä pisti puikolla jotain murhemustaa ihmisten mieliin..." Rantamala 

Ilman kehittynyttä libidoenergian sitomista avuttomuus, ahdistus, eristyminen, symbioosihalu, paniikki ja viimekädessä traumatisoituminen uhkaavat yksilöä miltei joka hetki. Kehittyneiden työkalujen puutteessa yksilö joutuu vain väistelemään tilanteita ja haasteita.
  
Psykoanalyysi näkee selvästi, että rooleihin liittyvien perustyökalujen kehittymättömyyden syyt voivat olla varhaislapsuudessa. Ne voivat olla myös ylisukupolvisina liikkuvissa traumoissa, jotka toistavat itseään tietynlaisina toimintatapoina sukupolvien yli.   

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com