10.10.2016

Goldingin Kärpästen herraa viimeyön painajaisen innoittamana. En ole nähnyt elokuvaversioita, en lukenut kirjaa liiemmin. Unessa olin kaksitoista, trooppisella saarella. Pakenin kämmenen kokoista mustan kitiinin kiiltävää karvatonta hämähäkkiä, jolla oli pidemmät etujalat. Hämähäkki loikki sitkeästi kintereillä. Ei tullut iholle vaan kiersi eteen. Pojat juoksivat perässä ja seurasivat takaa-ajoa kiinnostuneina. Myöhemmin rituaalinaamioon maalattu poika selitti rituaalin sisällön. Kirotuksi epäilty asetetaan puun runkoa vasten. Hämähäkki heitetään hiekalle, johon on vedetty kaksi viivaa. Jos hämähäkki ylittää epäillyn puoleen vedetyn viivan, epäily saa vahvistusta. Kiistaton todiste on epäillyn luo ryntäävä hämähäkki. Kirous on kuolettavan vaarallinen niin kuin hämähäkkilajikin. Mutta hämähäkki ei koske kirottuun.
  
Olen aina inhonnut hämähäkkejä, mikä ei liene harvinainen suhtautumistapa. Kärpäsissä olen tunnistanut kukoistamattoman sielun kuolemattomuuden. 
 
Alejandro Jodorowskyn Elämän tanssissa (2013) pappi antaa apua pyytävän slummiutuneen päähenkilön käteen suuren hämähäkin: syntinen.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com