4.9.2016

Vankilaa pidettiin mahdottomana karata. Tämä arvio perustui siihen, että vankeja pidettiin oman alansa asiantuntijoina. Ei lähdetty siitä, että joku pelaisi modernia portfolioteoriaa omalla kohtalollaan vankilaan joutumista silmällä pitäen. Mihin vankilasta sitten paettiin? Ei minnekään. Se oli teoreettinen mahdollisuus, että olisi ulkopuoli. Oli vain vankeja ja vartijoita. Se riitti. Sen suurempia vapauden asteita ei tarvittu tyydyttämään ainoatakaan intohimoa.
  
Vangit olivat kaikki mielipidevankeja. Heillä oli kaikenlaisia mielipiteitä ulkomaailmasta, sen olemassaolosta, rakenteesta ja tulevaisuudesta. Heillä oli myös milipiteitä vartijoista. Ne tuntuivat todella kiusallisilta sellaisen valistuneen kansalaisen (lue vartija) näkökulmasta, joka oli nähnyt maailmaa (sotaturismi) ja tiesi miten asiat ovat. Vankilan hienovarainen lempeä tarkoitus oli saada vangit luopumaan mielipiteistään. Se oli vaikea saavuttaa. Vangit pitivät mielipiteistä kiinni kunnia-asianaan, eivät tiedollisista tai loogisista syistä. Kun vangin saatettiin todeta luopuneen mielipiteistään lopullisesti, siis alistuneen siihen ettei hän TIEDÄ mitään, hänen vapauttamisensa kävi ajankohtaiseksi. Hänestä saatettiin tehdä vartija, joka oli kelvollinen asian palvelukseen. Elikkä noudattamaan toimintaohjeita, jotka tulevat ylhää, eivätkä suinkaan hänen omasta mielestään, tietoisuudestaan tai valehtelevasta omastatunnostaan.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com