10.9.2016

JUORUKELLO

Tuntemattomasta tosi-TV tähdestä levisi kammottavia juoruja, joista hän ei itse tiennyt. Melkein mitä hyvänsä voitiin uskoa hänestä. Hienosti kirjoitettujen juorujen tueksi lainattiin aina pätkä hänen tosi-TV esiintymisestään. Nuo pätkät olivat inhottavia, yleensä erinäisiä ulostustoimia asunnon käymälässä. Parodia oli mahdotonta. Postituslistoilla olijat, yleensä sangen sivistyneet ja vaikutusvaltaiset ihmiset, vilkaisivat pätkän ja lukivat juorun. Se riitti heille. He painoivat nimen mieleen ja kasvot muistiin. Tämä mies on paitsi huonomaineinen myös vaarallinen he ajattelivat. He eivät ihan täysin käsittäneet millä tavalla huonomaineinen tai vaarallinen: jokainen tuntemamme ihminen ulostaa, vaikka harva kuvaa sitä loputtomasti nauhalle. Mitään muuta he eivät tienneet tuntemattomasta tosi-TV tähdestä, eivätkä tosiaan välittäneetkään tietää. Kaikki raskauttava materiaalihan olisi ollut kenen hyvänsä saatavilla ja loputtomasti pengottavissa. Juorut kertoivat paljon raskauttavammista teoista kuin ulostaminen tai polygamia -- jota hän ei sanalla sanoen juuri saanut mahdollisuutta harrastaa -- tai ystävien päälle virtsaaminen, jota nyt tapahtui kuitenkin aika harvoin (vielä puolustus: hän antoi mielihyvin vastavuoroisesti ystävän virtsata omille kasvoilleen. Voiko tällaista todellakaan enää meidän aikanamme moittia!). Jos lähdetään siitä, että hänellä ei ollut varaa palkata monia klooneja suorittamaan melko rajoitettuja elintoimintojaan, olisi kuka hyvänsä voinut varmistua siitä (tietysti vain katsomalla koko hänen elämänsä pikakelauksella) ettei hänellä ja hänestä kerrotuilla juoruilla ollut mitään tekemistä toistensa kanssa. Mutta sellainen on juoru. Kun se kerran laitetaan ammattimaisesti liikkeelle sitä ei voi pysäyttää mikään. Juorun eräs ominaisuus on se, että sitä ei koskaan voi laittaa liikkeelle juorukello, vaan siihen tarvitaan ammattilainen. Juorukello on juuri se, joka yrittää laittaa juoruja liikkeelle siinä onnistumatta. Jos tätä keissiä tutkitaan tarkemmin voidaan havaita, että tilannetta silmällä pitäen tuntematon tosi-TV tähti oli tehnyt koko elämästään -- suurin piirtein jokaisesta ajatusliikkeestään -- läpinäkyvän. Tuo data oli kuin aivokäyrä, jotka tilastollisesti tutkimalla saatettiin osoittaa juoru toisensa perään epätodeksi. Ei kai kukaan kuvitellut, että hän olisi videokuvan 24 kertaa sekunnissa surisevien kehysten välillä ehtinyt tekemään jotakin, niin kuin Schrödingerin kissa? Ei. Kamera oli se jumalan kaikkitietävä silmä, josta kuka hyvänsä saattoi poimia ne synnit jotka olivat olemassaolevia ja totta. Tilastolliset keinot kehittyivät koko ajan ja tulisivat jo sadan vuoden kuluessa hänen kuolemastaan olemaan täysin riittävällä tasolla tämän asian varmistamiseen (ellei tiedostoja poistettaisi netistä heti). Mutta miksi? Miksi hän oli niin huolestunut juoruista? On totta, että tätä kysymystä pohdiskellessamme emme voi olla tulematta siihen johtopäätökseen, että hänessä on jotakin epäilyttävää, jotakin epäluottamusta herättävää, jotakin epänormaalia. Mutta missään tapauksessa hän ei ollut tehnyt niitä ihmiskokeita, joista juoruttiin. Hän ei ollut läheskään riittävän älykäs pystyäkseen organisoimaan mitään sellaista, minkä vuoksi hänet olisi täytynyt luokitella vaaralliseksi. Juorukello siellä vain kalkatti.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com