10.9.2016

Tämä minun psykologinen torjuntaongelmani, että salaliittoteorioiden naurettavuuden ja hassuuden takia en malta nähdä sitä tosiasiaa että jotakin salaliittojen kaltaista on olemassa, muuttuu ongelmaksi sillä hetkellä kun herään ja ymmärrän: salaliitot ovat olemassa ja ne tarttuvat traumaani kuin lujaan ovenkahvaan. Sillä minun traumani on vain hyvin kehittynyt käsi, joka pujahtaa täydellisesti istuvaan hansikkaaseen, ja ryhtyy itseohjautuvasti toimittamaan hämmästyttäviä palveluksia, joihin en olisi kuvitellut pystyväni. Ja tämä tuottaa minulle mielihyvää. Ja tämän vastakohta tuottaa minulle mielipahaa. Enkä sen jälkeen enää koskaan kysy: miksi?

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com