9.9.2016

Syyttäjän loppupuheenvuoro oli fantastinen. Hän kuunteli sitä lumoutuneena kuin suurta musiikkiteosta. Se kaikki kertoi hänestä itsestään niin ihmeellisen tarkasti ja juhlavasti. Niin paljon lahjakkuutta, aikaa ja vaivaa oli käytetty. Hirvittävän lääketokkurankin läpi hän käsitti siinä olevan jotakin suurta, jotakin ainutlaatuista. Katsokaa, olen täällä. Minä olen taivaassa! Kaikki nämä ihmiset olivat kokoontuneet tähän saliin yksin hänen takiaan. Hän ajatteli haavojaan, joita kukaan ei voinut nähdä. Näin ihmeellisen taitavia esityksiä kuultiin yksin hänen kunniakseen. Hän oli kuin olikin saanut näytelmän, jota kukaan ei voisi varastaa. Hänen teki mieli suudella itseään ja kumartaa itselleen kuin ikonille. Kaikki muut tunsivat hänet nyt. Vain itselleenä hän enää oli arvoitus. Tuomio oli elinkautinen. Siinä vaiheessa kun se luettiin hän ei enää käsittänyt yhtään mitään.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com