12.9.2016

SYNTILÄ

Syntilä oli tavallaan uusi kirkko. Syntilän tiloissa alastomuuden häpeä muunnettiin uhmaksi ja toiseuden vihaamiseksi. Näiden tänne ohjautuneiden nuorten ihmisten suuri elämänvietti oli ensin täydellisesti padottu. Syntilässä tuo padottu elämänvietti sitten vapautettiin asteittain kääntämällä se kiihottavaksi ja turruttavaksi thanatosvietiksi. Ei suinkaan muikku, vaan kuolema, huudahti kameramies. Kamera pyöri nyt. Katso kameraa, älä minua, vaikka olisin sinusta miten ihana. Käsitätkö? Siellä, siellä kameran silmässä ovat he, joille me tätä teemme. Kuolema, persoonattomuus, adrenaliinimyrsky, rajojen haihtuminen tuntui uskomattoman helpottavalta. Se jo itsessään oli eräänlainen orgasmi.

Alastomaksi riisuttu vartalo huokui elämäntahtoa joka oli partiopoikamaisen valmis muuntumaan vähittäisten leikillisten alistumisten sarjana vallantahdoksi. Se oli julkinen ja sokea miltä hyvänsä silmältä. Se oli vielä prosessoimatonta lihaa. 

Aloittelijat vietiin Syntillän kellariin. Kellarissa tehtiin kärsimyksestä itsehallinnan tärkein prosessi. Aloittelevat työntekijät huomasivat saavansa tyydytystä rankaisusta, joka oli työn ainoa sisältö ohi näennäisten puuhastelujen. Tämä kellari kaikkine unineen ja huutoineen oli kuin Freudin tietämys ja LSD-lappu psykopaatin kädessä. Mitä ihania mahdollisuuksia manipulaatioon nämä täällä pioneerityönä suoritetut ihmiskokeet vielä avaisivatkaan?
   
Vaikka kaikki Syntilän tapahtumat olivat julkisia tosi-TV lähetyksiä, juuri kukaan ei arkitodellisuudessaan ollut niistä tietoinen. Ne eivät oleet mitään sellaista, joista kohkattaisiin sosiaalisessa mediassa. Syntilän pääkonttori oli kaupungin näkyvimmällä paikalla kirkontornia korkeampi rakennus. Kukaan ei silti kysynyt tai käsitellyt sitä tosiasiaa, että tämä rakennushan varjosti kirkkoa. Kirkossakaan tätä asiaa ei innokkaasti pantu merkille. Ihmiset olivat tulleet sokeaksi sille mikä oli itseasiassa koko aikakaudessa vaikuttavin instituutio.
   
Syntilän lasinen läpinäkyvä rakennus oli kätkemässä puuhastelun taakse piilotettua kätkentäleikkiä.  Banaali salaisuus, joka oli ikään kuin tunnussana, paljastettiin uusille työntekijöilleä porrastettuna avaamisten sarjana. Vanhemmat työntekijät saivat työssään tyydytystä uudempien avuttomuudesta. Jokaisella portaalla oli väliä, jokaisesta erosta voitiin saada irti tämä tyydytyksen ja kärsimyksen kaksoisenergiakvantti.
 
Vanhempi työntekijä ei ollut vaarassa samaistua tulokkaan avuttomuuteen, koska hän oli hylännyt omat alkuaikojen traumaattiset kokemuksensa. Tämä hylkääminen oli maksuväline: hylkäämällä omat henkilökohtaiset tunteet, hän lunasti etenemisen uralla. Hän oli astunut itseään suuremman palvelukseen. Se jokin oli Syntilä. Syntilä oli kaikkia ihmisiä suurempi. Se oli suurempi lahjattomia, ja se oli suurempi lahjakkaista. Se oli suurempi alhaissäätyistä ja se oli suurempi kuninkaita. Se oli suurempi Paavia ja se oli suurempi Kristusta. Tai näin ainakin hiljaa haluttiin viestiä.
  
Syntilässä työskenteli monta erinomaisen merkittävää henkilöä. Heitä vastaan ei voinut kuvitella kapinaa. Heitä oli valtameri. Heitä oli enemmän kuin valtameri. Tuo valtameri oli kuin yksi elävä organismi, joka täytti koko universumin. Siitä valtamerestä kaikki oleva kristallisoitui. Kaiki mikä oli olemassaolevaa ja totta oli sitä vain Valtameren kautta.
    
Valtameri joko piti tulokkaasta tai ei pitänyt. Viestittiin, että missään vaiheessa tulokkaan omat henkilökohtaiset tunteet eivät tulisi merkitsemään mitään. Mutta uudesta paremmasta asemasta käsin aukeaisi tilaisuus lunastaa emotionaalisia merkityksiään takaisin, tilaisuus laittaa "vahinko" kiertämään. Tai näin ainakin sanattomasti haluttiin viestiä. Kaikki tietysti riippuisi lopulta siitä, mitä he, jotka kameran silmän takana olivat, hänestä ajattelisivat.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com