10.9.2016

Se oli nyt tämä näyttämökoneisto valmis ja pystyssä. Jännitti enää se, kestäisivätkö näyttelijät roolinsa paineen. Unitautiset kestäisivät tietysti paremmin. Mutta kestäisivätkö ne, joilta oli leikattu silmäluomet ja joille oli käsikirjoitettu valveillaolijan veriset roolit. Jos kestäisivät, kaikki saisivat herkkua, varsinkin tuo yleisö joka hoiperteli katsomon kulmissa sokeana kuin ryhmä uinahtaneita karhuja, susia ja leijonia katsomosta ulospääsytietä etsien. Joka päivä tuli esiin trooppinen tautiepidemia, joka oli vahvistunut apinoissa. Taudit tulivat syvältä metsästä, valmiina, psykedeelisen tarttuvina ja tappavina. Niihin saattoi löytää lääkkeen vain yhtä lailla syvältä metsästä lähettämällä sinne liaaniuutteella huumatun shamaanin. Karhutkin saattoivat rynnätä lavalle. Harjoitukset olisi silloin pitänyt keskeyttää. Näytelmän juonesta ja sisällöstä on aikaista sanoa muuta kuin että pelkkä puihin ja puunoksiin viittailu ei tällä kertaa olisi keskiössä. Tapahtumat tulisivat viittaamaan monitasoisesti paitsi itse näyttämökoneistoon myös, kaikkien täydelliseksi tyrmistykseksi, lähempiin ja kaukaisempiin teatterisalin ulkopuolisiin kohteisiin, jotka eivät olleet puita.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com