14.9.2016

Pelitalossa sai olla jossain määrin luova. Luovuus oli kontrollin kohteena olemisen vastakohta. Jokainen valvontakamera, jokainen matkapuhelinlaite, oli hetkessä muutettavissa vakoilulaitteeksi. Se, joka niihin tietoihin pääsi käsiksi, saattoi laittaa liikkeelle ikäviä juoruja, jotka olivat samalla kertaa uskomattomia ja totta. Se ei vaatinut luovuutta. Luovuutta vaati olla joutumatta sellaisen kohteeksi.  Tarkemmin ajatellen, miksi luovuus olisi Pelitalossa ollut sallittua? Hetkinen. Luovuushan oli kontrollin kohteena olemisen vastakohta. Mutta kontrollin aste on täysin vapaasti säädettävä parametri. Kulttuuri ei edisty kun koko ajan selvissä asioissa väitetään vastaan. Se on kontrollia. Luovuus olisi sitä, että kulttuuri edistyy, että tapahtuu jotakin, että energia virtaa. Mutta se ei voi tuntua siltä, että nyt joku erittäin lannistava taho sitä kontrolloi. Ankeutuksesta saavutettu voitto ei ole muuta kuin moninkertaisesti päättäväisemmän lannistavuuden alku. Luovuus ei voi olla yksityisasia. Yksityistä ilkamointia: häh häh hää kun maailma käy hitaalla.
  
Kontrolli on sitä että sinun makuusi puututaan. Sinun haluihisi puututaan. Sinun ehdottomat tunteesi pelästytetään yllättäen. Sinun vaimoasi syytetään siitä, että hän on tehnyt lapsia sinun kanssasi. Kyllä vain. Se ei ole mikään röyhkeyden huippu, vaan alkua. Asiat, joita sanotaan kuulet ensimmäisen kerran, ajattelet niitä ensimmäisen kerran. Pelästyt, ettet ole tämän valmistautuneempi vaikka luulit johonkin valmistautuneesi. Esimerkiksi lukemalla kirjallisuutta. Mutta tiedätkö sinä mitä varten kaikki maailman kirjallisuus on sensuroitua? Niin, nyt tiedät. Että on olemassa arsenaali, jota voidaan käyttää silloin kun sinut halutaan ohjata. Se tulee esiin vasta sitten kun olet päässyt tarpeeksi pitkälle. Se ei tule koskaan esiin niille, jotka kiltisti kulkevat sinne minne heidät talutetaan, sinne jossa kannustava palaute kaikuu. Siellä on paljon selkääntaputtelijoita, mutta mahdotonta pysyä hereillä.
 
Miten pitkään sekään voi jatkua että kaikki yrittävät tukkia samaa henkireikää.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com