30.9.2016

NEOMANIA

"Kun ulkomaailmasta tulevien ärsykkeiden tulva ylittää psyykkisen käsittelykyvyn, minä menettää mahdollisuuden eheyden ja hallinan kokemukseen, ja tämä on mielihyvää ja mielipahaa merkittävämpää. Tärkeä kohta Freudin ajattelussa oli, että traumaattisen tilan aiheuttaja ei perimmältään ole ulkoinen ärsyketulva, vaan sen käsittelemättömyys, mikä koetaan avuttomuudeksi ja kyvyttömyydeksi suojella itseä." Ikonen Rechardt Thanatos

Esteettisen prosessiin päätepisteenä voidaan nähdä muuttamisen tarpeen katoaminen. Kirja joka on ollut myyntilistoilla tuhat vuotta ilman muuttamisentarvetta on menestyskirja. Neomania taas tarkoittaa asennetta, jossa muutos on itseisarvo. Neofilia puolestaan voisi merkitä avointa suhtautumista aidosti uusiin mahdollisuuksiin.
 
Patenttijärjestelmän voi nähdä sairastavan eräässä mielessä neomaniaa. Muutos on itseisarvo, koska vain uusi ja keksinnöllinen rekisteröidään. Teknologisen tiedon rajavalvontajärjestelmän näkökulmasta kaikki muu on emotionaalisesta latauksesta vapaata: tunnettua. 

Jos teknokraattinen ihminen soveltaa tämän rajavalvontakoneiston periaatteita omassa ihmisenmittakaavaisessa elämässään, hänestä epäilemättä kehkeytyy neomaanikko. Hän alkaa nähdä elämässäkin ravintoarvoa vain mutaatiossa.
     
Mutta taiteessa, joka on henkistä ravintoa, ei prioriteettikysymyksillä ole merkitystä. Vanhat muodot pulpahtavat tietyllä ajanhetkellä elinvoimaisina pintaan. Muinaisten keittiöiden herkut maistuvat nykyihmiselle ja herättävät eloon kuin tyhjästä yksilötasolla uuden makujen maailman. Taide on pitkä, elämä lyhyt, ihmiskunnalle vanha on uutta yksilölle, joka tapailee ensiaskeliaan.
 
Silti huippukeittiön makumuotoilija halua katsoa tarkasti mitä maailmassa on nyt, mikä on mahdollista nyt. Kenties jotakin täysin uutta voi käyttää mausteena tai lisukkeena vanhassa. Kenties uudesta voi loihtia jopa pääruokalajin. Mutta kysymys on aina neofiliasta, laajenevasta ymmärryksestä, synteettisestä lisäyksestä tunnettuun olevaan.
    
Makuuhaavoissa hautuva kaipaa asennonvaihtelua. Hänen näköalansa ovat aina samat rauhaset. Ihminen haluaa tulla ravituksi monipuolisesti. Anatomian laboratoriossa jokainen lihas täytyy erikseen löytää. Kuntosalilla ne kaivetaan poimuista ja rasvasta, muunnetaan löysästä idusta ideansa toteutumaksi. Ravinto suunnitellaan tarinaksi. Tarjoilija kertoo sen aina samalla tavalla. Saman ahmiminen muistuttaa traumatoistoa tai neuroosia. Maailma on hienonhienosti toisistaan poikkeavista aina samalla tavalla kerrotuista tarinoista kudottu.
  
Se on häiritsevää, äärimmäisen häiritsevää. Miksi maailma ei voi rajoittua minun tarinaani, siihen mitä minä olen. Ukrainalaisilla oligarkeilla on yksityisarmeijat, jotta he voivat poistaa todellisuudesta kaiken heitä henkilökohtaisesti häiritsevän, olipa se kylä tai kaupunki. Jos he menestyvät juoksussa he poistavat kaikki muut urheilulajit. Esteettisen prosessin päätös on puhdistustarpeen loppuminen.
  
Mutta ensyklopedisti istahtaa alas ja ryhtyy jäsentämään häiritsevyyden muotoja. Paljon on maailmassa lajeja, vastakkaista ja toisilleen häiritsevää syntyy joka hetki. Sekoittunut väri häiritsee puhdasta. Puhdas väri häiritsee toista puhdasta väriä. Ensyklopedisti piirtää yhteismitattomat asiat samaan mittakaavaan, luetteloi täydellisyyden puutteen muodot ja kukoistuksen moneuden.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com