6.9.2016

MEDITOIVA LEHMÄ

Mitä tulee eläinten vallankumouksen tämänhetkiseen tilaan, siitä riittää todeta, että isäntien lypsykarjalle kirjoittama runous on muotopuhdasta. Mutta lypsykarjan isännille kirjoittama runous on avointa ja sekavaa. Ihmekös se, kun isäntä tietää karjastaan kaiken, mutta karja ei tiedä isännästä paljonkaan. Karjalla pitäisi olla oikeus tietää enemmän.
  
Vaikka olisi yksitoista kertaa sotaturistina matkustanut maailman ympäri, ei silti tietäisi mitä tapahtuu todella. Miten siis navetasta ja längistä käsin olisit saattanut "paljastaa kaiken"? Tämä väkivaltarakenteen paljastamisen hanke vaikutti monimutkaiselta. Näyttää siltä, että karja kantaisi omassa olemuksessaan perustetta kahtiajakoon: isännät ja eläimet. Kun katson isäntä Pekka Pekanpojan uutta runokokoelmaa, siitä ei "heikkojen valta" loista. Teos on musertavan mainio. Ehkä Pekka Pekanpojan energisin ja paras. Vaikka hänen karjansa ei pidä henkilöstä ja tiedän että hän vihaa karjaansa, on karjankin pakko, rehellisyyden nimissä, ihailla Pekka Pekanpojan kykyä uudistua ja sitä kautta voimaantua yhä uudelleen. Kun hän aamuyöstä ilmestyy navettaa, silloin paukkuu nahka. On vaikea olla pyhä lehmä navetassa.
 
Teos vaikuttaa mystiseltä ja henkilökohtaiselta viestiltä eräille pöydän peräpään eläimille. Tai niin minä sen luen: otan sen lehmänaivoissani todella henkilökohtaisesti. Ensimmäisen runosarjan tyylikin on kuin jostain lehmän kirjoittamasta runosta pastissi. Hyvin hienovaraisesti jäljitelty, tyylitelty, kuitenkin omalajinen ja ironian terä tarkasti suunnattu. Siinä irvaillaan lehmien meditaatioharrastukselle, joka terapoi sitä alaluokkaista tosiasiaa, että länget painavat kaulaa. Isännällä ei ole tällaisia ongelmia. Hänelle meditaatio on naurettavaa ajan hukkaa.


Heinänkorsikasasta löydetyltä teksti ei vaikuta. Siinä on heti meneillään jotakin sellaista, että tulee miettineeksi: saadaanko tällä meidän lehmien yhdistyksen väkivaltakoneiston paljastamisprojektilla mitään aikaan tai edes selville. Eläinten vallankumouksen tila on mikä on. Vain Intiassa lehmät kävelevät vapaina kuin syntiset, länget kaulassa. Asia näyttää lehmästä mystiseltä. Isännästä juttu on selvä kuin hitaasti puhjennut kristalli.
   
Minun mielestäni käsittelemästämme ongelmasta ei voi puhua puhumatta Pekka Pekanpojasta ja tästä kamalasta luokkayhteiskunnasta. Väkivallan kristalliytimestä hahmo onnistuu luomaan mustaa maagista valoa hehkuvan taideteoksen, joka lannistaa pöydän perällä eläimet. Pimeyttä, epäavoimuutta ja negatiivisuutta hehkuvan kauniin objektin. Kuvaa olevan tarkasti, paatoksenaan se, että ei halua minkään muuttuvan navetassa. Lehmä vajoaa taikauskoon. Niin paljon siinä on kaikkea sitä, mikä ei mahdu navetan ymmärrykseen.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com