8.9.2016

IDIOOTTIMAISUUDEN SELKEYSIHANNE

Tämän säännön puitteissa ei maailmassa mikään todella tietämisen arvoinen asia voinut olla julkista tietoa. Tämä pätee myös Wikileaksiin. Minä lypsylehmä työläinen sarvipää kääpäaivo olin ollut tähän ikään asti niin sokea, etten nähnyt, että koko kirjallisuus oli kirjoitettu työläisille rauhoittavaksi uneksi. Kirjallisuutta, jota minä halusin lukea, ei julkaistu (olisi ihmiskunnan mieletöntä aliarvioimista ajatella ettei kukaan pysyisi sellaista kirjoittamaan) yksinkertaisesti siitä syystä, että se olisi paitsi paljastanut TOTUUDEN myös herättänyt tavatonta levottomuutta. Olin kyllästynyt maailmaan, joka oli tehty niin saatanallisen tarkoitushakuisen typeräksi. Maailmaan joka teeskenteli yksinkertaisuutta tasoilla, joilla yksinkertaisuutta ei voi olla. Olin kyllästynyt tähän leikkiin, sen kuvaamiseen ja niihin kuvauksiin joita se synnytti omasta teennäisestä itsestään.
  
En tietenkään ajatellut, että TOTUUDEN paljastaminen synnyttäisi mitään sen kaltaista levottomuutta kuin ehkä nyt ajattelette: lypsylehmät kapinaan yhdellä aivosolulla. Vaan aivan toisenlaista, metafyysistä levottomuutta. Nykyisetkään kirjailijat, ne jotka sitä ammatikseen tekivät, eivät olleet niin typeriä hengettömiä "kansanmiehiä" joilta halusivat vaikuttaa blogeissaan ja omissa teoksissaan. Heidän ammattinsa ensimmäinen ja tärkein pääsyedellytys oli juuri se, että piti pystyä kaikissa tilanteissa toimimaan 60-100 älykkyysosamääräpinnaa vähemmän älykkään henkilön tavoin. He ikään kuin pystivät navigoimaan huomioenergian eri tasoilla ja tarvittaessa käyttämään karkeampaa energiaa kuin se jota tavallisesti käyttivät.

Ei tarvitse olla niin tyhmä että myy. Sellaiseksi voi ja pitää tekeytyä. Se on se juttu. Kysymys on silloin näyttelijäntyöstä: näytellä olevansa luotettavan sokea ja vakaan vilpittömästi hömppä. Vain kulissien takana, todellisen eliitin kesken jonka nimiä tatuoidut tavikset eivät ole koskaan kuulleet eivätkä tule kuulemaan, he olivat älykkäitä omia itsejään. Eivät mitään sukkelia ja myötätuntoisia, vaan nollapisteen kylmiä ja titaanilastun teräviä.
  
Mutta kaikissa teoksissaan, lukemattomissa naistenlehtien rockefellerfeminismia pursuavissa haastatteluissaan ja ihan tavallisissa kohtaamisissa ei sisäpiiriläisten kanssa, toisin sanoen kaikessa julkisessa, he olivat näitä USKOMATTOMIA UNILUKKAREITA, joina me lypsykarja heidät tunnemme. Siis näitä __________, jotka toistavat kaikilla esitystasoilla: ei ole mitään TOTUUTTA. Musta 1.3 kertaa ihmisen mittakaavaa suurempi sotilashelikopteri napittaa yksitoista tuntia Helsingin yllä. Ei ole leijoja. Ei ole salaliittoja. Ei ole mitään suurta suunnitelmaa, jota me luulottelijat tietäjänäyttelijöiden siipimiehinä olisimme kätkemässä. Valtakoneiston näkökulmasta kulttuurin tehtävä on saada luulemaan vaan ei tietämään.

Niinpä et ole vielä astunut palvelukseen. Mikä on päämäärä?

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com