13.9.2016

Kun pienen valtion asukas sanoo, että valtiota ei tarvita, se on sellaista idealismia, jonka todellinen sisältö on: tarvitaan imperiumi. Imperiumeja taas ei pallolla ole yleensä vain yksi vaan vähintään muutama. Käytännössä silloin tilanne on aina ns. orwellainen nykyisillä pyssyillä. Kannatan sitä hitusen vähemmän kuin valtiota, ja tässä ei todellakaan ole idealismista kysymys.
  
Onko loogisesti ajateltavissa kolmas vaihtoehto? Voiko olla tai tulla mitään muuta? Ja jos on näin, onko venäjänvastaisuus Suomen valtiollisen olemassaolon välttämätön perusta?
 
Ovatko naiset aina imperialisteja (toivottavat periferioihin ytimien sotilaat tervetulleeksi), ja miehet aina valtiomiehiä (haluavat vetää niin paljon rajoja kuin ikinä mahdollista vahvimpien ytimien ja itsensä väliin)?


Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com