12.9.2016

Kahdeksan tietämääni ja luennassani intensiivisintä (huomioi suuri psykologinen ja subjektiivinen painotus) suomenkielistä proosateosta, tältä istumalta mieleentulemisjärjestyksessä.

1. Ihmiskokeita: Masterversio 2016.

2. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen 1945.

3. Irmari Rantamala: Harhama 1909.

4. Pentti Saarikoski: Prahan päiväkirjat (käsikirjoitusversio) kirjoitettu 1966, julkaistu 1998.

5. Johan Bäckman: Pronssisoturi 2008.

6. Aino Kallas: Sudenmorsian 1928.

7. Kalevi Seilonen: Metsäroisto 1986.

8. Erno Paasilinna: Kadonnut armeija 1977.


(Selitys: Olen huono perusromaanin lukija. Harvasta romaanista saan yhtä täyttä sivua kunnolla keskittyneesti luetuksi menettämättä täysin uskoa koko kirjallisuuteen taiteenlajina. Finlandiapalkituista tällaisia ei taida löytyä ainoatakaan.)

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com