10.9.2016

Hän oli sen tason näytelmäkirjailija, että saattoi enää kirjoittaa tätä mikä oli tässä. Hyvin harva sen tulisi lukemaan tai näkemään. Vain ne jotka elivät sen joituisivat lukemaan. Ja siinä tuskin olisi heille mitään uutta. Sillä kaikki näytelmät oli jo kirjoitettu. Tai niin hänestä ainakin tuntui. Mutta se johtui siitä, että hän korosti taitoa. Oli oltava taito tehdä jotakin ennen kuin tekemiseen saattoi ryhtyä. Hän ei vielä tiennyt, että kaikki riippui aiheen valinnasta. Mitä suurempi aihe, sen suuremmat taidot se luovutti kuvaajansa käyttöön. Tosiasiassa ei ollut yhdentekevää (kuten hänelle oli opetettu) kuvasiko omenan vai porkkanan. Täytyi tietää kumpi aiheista oli suurempi. Ja mikä aiheista oli se, joka tiheimmin on juurtunut todellisuuden kudokseen. Sen jälkeen täytyi löytää tuo juurakko lähes äärettömän laajasta sademetsästä, jossa oli satatuhatta tunnistamatonta puulajia. Tämän jälkeen hyvin terävällä työkalulla ryhdyttiin kuorimaan juuria. Paljaaksi kaluttua komeus päällystettiin kumihartsilla. Hän oli sen tason näytelmäkirjailija, ettei vielä tiennyt tätä.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com