10.9.2016

Ensimmäisenä riisti itseltään hengen naisista mustasukkainen. Lipeän juominen paitsi päätti elämän myös kuvasi elämän saamaa makua. Perässä meni mies, joka olisi muuten kuollut häpeään. Lopulta tappoi itsensä se, jolta oli ilkkuen pilattu suuri rakkaus.

Itsemurhaa sanotaan raukkaumaiseksi ja itsekkääksi teoksi niiden näkökulmasta jotka jäävät. Mutta eikö armokuoleman estäminen ole yhtä raukkamaista? Rakkauden menettäminen tappaa yhtä lailla, mutta kivuliaammin. Häpeä viskaa hitaasti kuolettavaan juoppouteen. Lipeänmakuinen elämä riuduttaa nopeasti hengiltä. Vai onko tarkoitus sanoa, että uusi rakkaus odottaa kulman takana. Häpeä on lopulta sairaan yhteisön ominaisuus. Kolmiodraamasta pitäisi oikeastaan saada kiksejä väljehtyneeseen pitkään avioliittoon.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com