12.9.2016

Arhin vanha mutta nerokas kirjoitus traumatodellisuuden tuotannosta, eli yksilötraumojen tuotannon metodiikasta eliitin kontrollikeinona. Jos vaistomaisesti kiellät sen, että yhteiskunnassamme ihmisiä traumatisoidaan psyykkisesti tahallisesti ja tietoisen metodisesti, sinun pitäisi mennä psykoanalyysiin, sillä et ole terve ihminen. Vastaväite tähän on tietysti se, että miten voisi olla traumatisoimatta kun he tekevät sen itse.

Onko Freudilla karaistumisen käsite? Toleranssin kasvattaminen traumatisoivaa kärsimystä toistamalla?
  
"Sublimaatioon liittyy usein myös kärsimyksen toistaminen ja kärsimykseen hakeutuminen - eikä vain vietin muunnettu johdannainen tai kärsimyksen pelko. Väkivaltaviihde on sublimaatioteollisuutta. Thanatosviettiä liehakoidaan." Arhi
  
Soturiseremonia, Sapo Kambo -sammakkoseremonia ei ole mitään muuta kuin juuri tätä, Koleeramäki muisti. Joka suuntaan voi karaistua, psykoottiseen, tiedostavaan, neuroottiseen, eri sublimaatioihin, masokismiin. Fasismin mielenmalli korostaa karaistumista kaiken ehtona. Mutta entä niissä kosmisen kristallisoitumisen nollakohdissa, joissa nälkä vain syvenee toistamalla ja kuoleman raja tulee paljon ennemmin vastaan kuin karaistuminen? 

"Retorisesti jaoteltuna Tiedostamiseen tarvitaan herkistymistä ja selvitymisen toimintakykyyn karaistumista, tiedostamiseen ei tarvita karaistumista mutta jos haluaa taistella ym. Karaistumisen funktio riippuu siitä onko se suunnattu tiedostamisen avuksi vai tiedostamista torjumaan, torjuntaan." Arhi

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com