12.9.2016

Algoritmin tila oli nyt se mikä oli. Kuullotettujen moniulotteisten pintojen verkostosta ei pystynyt palauttamaan ainoatakaan luonnonvakiota. Satusuomalainen oli käviessään vain tokaissut, että tuossakin on hyvät värit. Siitä ei paljon viisastunut, kun vaatimattomana tavoitteena oli luoda pinta, jonka matemaattisista ominaisuuksista tulisi voida ennustaa luonnonvakiot jokaisessa universumin pisteessä. Kristallisoituminen oli vaiheessa ja vaarassa mennä pieleen. Jos se pääsi tapahtumaan epäpuhtaiden värien kajossa, koko tuotanto pitäisi sulattaa ja valaa uudelleen.
  
Kristalli, kristalli, kristalli, nuoruus jäi taakse. Mitään ei saanut enää ilmaiseksi ilman uhrausta. Uhraukset, joihin oli varaa, saattoivat helposti olla nekin turhia ja jääde vaille menestystä. Vain oikeaoppisesti tapahtunut kristallisoituminen vapautti loputtamasta uhraamisen kierteestä. Uhraaminen taas saattoi uinahtaa pakkomielteiseksi traumatoistoksi. Missä oli oikea oppi? Se oli algoritmissa, vain algoritmissa.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com