8.8.2016

AMPIAISKESÄ. VIHOLLISKUVAN PERUSTUSLAKI

Tulee miettineeksi (aina uudelleen) viholliskuvan alkemiaa. Miten vihollinen on (kansakunnalle vai valtiolle vai kummallekin) niin arvokas voimavara, että siitä ei luovuta millään. Viholliskuvat ovat suorastaan kansallisaarteita. Niitä halutaan rakastaa ja vaalia. Onko niin sanottu perinne tai tradio oikeastaan mitään muuta kuin sublimoitua vihaa ja aggressiota. Ainakaan se ei ole sublimoitua rakkautta tai seksuaalisuutta. Siinä ei ole mitään puhdasta tai ylevää. Se on itseisarvoista tappamisesta palkitsemista, jonka päämääränä on tuollaisilla ansioilla pöyhkeily eikä suinkaan mikään laadukkaampi ihmiskunta tai parempi maailma. Hyviä ihmisiä siellä tapetaan rahasta ja huonot jätetään eloon. Kun jotakin perustetaan PELKÄSTÄÄN viholliskuvalle, siinä ei ole lainkaan aistia tai rakkautta. Siinä ei ole lopultakaan mitään järkeä tai päämäärää. 
    
Tottahan on, että viholliskuvaa vasten saa abstraktinpaan ajatteluun kykenemätön itsestä puristettua äärettömän paljon energiaa. Esimerkiksi jos Suomi uhattaisiin siirtää Venäjän kyljeästä pois, täällä itkettäisiin polvillaan, että niin ei tapahtuisi: niin rakas ja rautainen on tuo Venäjän vastainen raja, jota vasten voidaan aina heikompi aines taklata. Ja millä perusteella sitten kunniamerkit jaettaisiin, jos ei olisi vihollista. Puhumattakaan kaikista mahdollisista lehditön ja median kansoittaneista energiavampyyreistä, jotka paistattelevat päiväänsä levitettyjen röyhkeiden valheiden nostattamassa suuttumusenergiassa. Eihän olisi enää mitään eroja, kauhistuisi kukkahattutäti ja eläinsuojelija! Kaikki olisivat tasa-arvoisia! Niin kuin jossain tasavalllassa prkl! Eikö tämä ole kuningaskunta!
 
On ällistyttävän paljon ampiaismaisia ihmisiä, jotka elävät puhtaasti viholliskuville, varsinkin älymystössä. He esittävät suvaitsevaistoa. Heille nyrkkeily ei ole vain liikuntaharrastus, vaan elämän pääsisältö, olkookin hyvin tuottoisa elämän pääsisältö. Kuten Turkka totesi, suurinta valhetta pitää etsiä sieltä missä on vallalla suurin moralismi, siis tällainen moraalisten vaatimusten esittäminen toisille, ei suinkaan itseä sitovasti.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com