9.8.2016

TABU

Todellinen tabu ei ole mikään sellainen asia, jonka rikkomisesta seuraa julkisia moitteita ja muuta nuhtelua. Tabun rikkomisesta seuraa hiljainen ihmisarvon ja ihmisoikeuksien poistaminen kyseisen yksilön kohdalta. Samalla vapautetaan suuret hämähäkit, joita muutoin siedetään vain tällaisten tapausten varalta. Olennaisinta on, että tabun rikkojaa kohtaan ei käyttäydytä reilusti, ymmärtäväisesti, pitkämielisesti, armollisesti, opettavaisesti, kärsivällisesti tai millään sellaisella tavalla, jolla sivistyneistö ja suvaitsevaisto tavallisesti ylpeilee.
  
Päin vastoin osoitetaan aktiivisesti kaikkien noiden todellisuutta peittämässä olevien hyveiden täydellisiä vastatunteita ja hiotusti vastakkaisia menettelytapoja. Ja se ei ole tabu, ellei jokainen yhteiskunnan jäsen ole tässä liitossa mukana, kaikkien puoluerajojen ja muiden rajojen yli. Se on jossain mielessä pahempaa kuin sellainen totalitarismi, jossa säännöt ja rangaistukset ovat julkisia. Tällaisessa tabujen totalitarismissa mikään ei ole julkista, eikä varsinaisesti edes mitään sellaista mistä voisi uskottavasti puhua. Mikään ei ole näkyvää, mutta kaikki on tuntuvaa. Sitä ei voi sanoin suoraan kuvata. Siitä voi kirjoittaa dekkarin tai kauhua niin kuin Lovecraft. Jouko Turkka sanoi vuonna 1995: vain dekkarit tai kauhukirjallisuus enää saavat kiinni mistään.  

Tällaisen ympäristön pääominaisuus on se, että kirjallisuus ei saa siitä kiinni. Siksi se kunnioitti kirjallisuutta suuresti niin kauan kuin se tarvitsi tuota opettajaa kasvaakseen sen yli. Vasta tällaisesta ympäristöstä kumpuaa esiin rationaalisuuden aikakauden jälkeinen magia, taikausko, noituus, rationaalisuuden rautahäkille vastakkaisella tavalla viheliäiset hulluuden houreet, uudenlainen ja aiemmin tuntematon yksilöllinen ja kollektiivinen psykoosi, joka tunnusmerkit eivät ole lääkärikirjoista luettavissa. Kaiken aikaa se leikkii äärimmäisillä vastakohdilla niin nopeasti ettei sitä saa kiinni kvarkki tai valonsäde: äärimmäinen kirkkaus on hetkessä varjoa, äärimmäinen lempeys on hetkessä sadismia, äärimmäinen siisteys on hetkessä jätevuori, äärimmäinen siveys on hetkessä kirpeää ulostetta kasvoilla.
   
Tabun eräs olennainen piirre on se, että sen olemassaoloa ja sen rikkomisen seurauksia ei opeteta kenellekään missään. On vain lähestymisestä seuraava aste asteelta lisääntyvä vastustus ja pelko. Lisääntyvä resistanssi, hitaus, raskaus, umpihanki, noidannuoli, vatsakipu, kurkkuun juuttuva leipäpala, käsittämättömät kvantti-ilmiöt.
  
Tabu on kuin etelänapamantereen napa. Se on perustamissalaisuus, kuin Westminster Abbey etelänavalla: sen alla on intergalaktinen alus ja avaruusnatsien komentokeskus. Se on jotakin jääkäriliikettä suurempaa. Sitä lähestyvää lohikäärmeasiantuntijaa uhkaa satuja suuremmat luonnonvoimat ja arvaamattomammat, sanoin kuvaamattomat vaikeudet.
 
Jos lähestyjä viimeisillä metreillä kuvittelee, että vain luonto oli se suuri este, joka piti voittaa, hän tulee paluumatkalla pettymään. Edessä on ihmisen tai jonkin ihmisenkaltaisen olennon rakentamia esteitä lisäämässä 80 asteen pakkasen puruvoimaa. Siellä on kaikki kidutukset, joita ihminen voi keksiä. Siellä on retkikunnan vähenevän miehistön korvaajiksi mielikuvituksen ylittäviä ihmishirviöitä, joiden perimää on säätetty vuosituhansia Lovecrafin Charles Dexter Wardin tapauksessa kuvatuissa laboratorioholveissa juuri tällaisia tilanteita silmällä pitäen. Yhdessä väläyksessä kaikki Lovecraftin kirjoitukset paljastuvat sanatarkaksi todeksi.
   
Tehdään selväksi se, että todellinen Tabu ei ole joku läyhänen jumalanpilkka, josta myhäilevä presidentti tuomitsee lempein sanoin kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen. Tabu on jotakin sellaista, joka ehdottomasti ei aio eikä sen tarvitse poistua, murtua tai menettää arvokkuuttaan, vaikka sitä häpäistäisin ja yritettäisin kuinka taitavasti paljastaa. Parhaat paljastamisen menetelmät eivät pure siihen, se on jo kasvanut mahdollisten kuvaustapojen yläpuolelle. 
   
Etsijä lähtee matkaan, koska se on siellä. Ja etsijälle tapahtuu ylläkuvatulla tavalla, koska se on mahdollista. Tabu on kuin Paavi. Vaikka Jumala olisi suunnitellut maailman mahdottomaksi Paavit eivät masennu.   

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com