19.9.2016

KEITH TYSON: LFA

Sarvisalossa Zabludowichin kokoelmissa on tällä hetkellä esillä brittiläistä ensyklopedisuutta: Keith Tyson Large Field Array. Teos ei ole ollut aiemmin kokonaisuudessaan esillä missään (osittaisena New Yorkissa ja Lontoossa). Sarvisaloon sille on rakennettu oma pysyvä paviljonki. Objekteja on kolmesataa ja jokaisessa on jokin valmistustekninen pikku jippo. Teoksen valmistukseen on osallistunut yli sata ihmistä. Tyson on luonut kunkin objektin valmistusta varten ohjeet. Ohjeista on kasattu suuri monisatasivuinen taidekirja, joka sekin on ällistyttävä kokonaisuus. Kyetäkseen yksin valmistamaan kaiken, tekijäsubjektin olisi täytynyt käydä sata vuotta taideteollista korkeakoulua. Kysymys onkin antisubjektiivisesta tai subjektiivisuuden ylittävästä taiteesta, ehkä jossain mielessä myös globalistisesta ja epälokaalista taiteesta, joka asettaa kysymyksen juurtumisesta ja juurista mielenkiintoiseen valoon. Teoksessa ei ole löydettyjä objekteja vaan kaikki on erityisesti teosta varten valmistettu, jopa kaikista tavallisimmatkin esineet, yleensä hieman erikoiseen mittakaavaan. Mutta tavallaan kysymys on kuitenkin readymade-taiteesta tai ainakin osittaisesta löytämisestä, koska Tyson on täytynyt löytää tuotantolaitos tai tekijä, joka pystyy tekemään täsmällisesti juuri sen mitä hän haluaa. Ehkä ideat ovat myös kehkeytyneet sen perusteella mitä taideteollisesti tänä päivänä pystytään tuottamaan. Käsitteellisempää referenssipintaa löytyy Internetin hakukoneiden kuvahauista, jotka listaavat hakutuloksien kuvat lähinnä samaan mittakaavaan vaikka kuvakoot todellisuudessa vaihtelevat. Äärimmäisen diversiteetin äärellisen esittämisen ilmeisiä viitepisteistä ovat myös Kunstkammer ja Jarryn patafysiikka, Cernin hiukkaskiihdytin, Kafka ja multiverseteoriat, kuten myös ehkä tärkeimpänä poeettinen yli-inhimillinen ensyklopedisuus kaiken moninaisuuden kokoavana näkökulmakeskipisteenä. Teoksen osien väliset linkitykset ovat motiivisesti harkittuja: visuaalisia, psykologisia, kausaalisia, filosofisia, fyysisiä tai käsitteellisiä yhteyksiä on havaittavissa. Taiteilijan omia kuvataiteellisia viitepisteitä ovat sellaiset tässä yhteydessä hieman epäilmeiset taiteilijat kuin Donald Judd ja Sol LeWitt. Teos on valmistunut vuonna 2006. Yhtenä osana löytyy Donald Trumpin hääkakku. Tämä herättää ajankohtaisia kysymyksiä sekä globaalien sisäpiiritietojen luonteesta että tekijän ennustajakyvyistä. Tämä onkin englantilaisen nykytaiteen perusominaisuus: kun me vielä täällä arvuuttelemme jotakin, esimerkiksi sitä tuleeko Donald Trumpista Amerikan presidentti, on Englannissa asia tiedetty jo kymmenen vuotta.  


Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com