30.8.2016

PAIKKA JOSSA HE TULEVAT JUHLIMAAN VOITTOA MEISTÄ

Paskalakkien ylinopeuspeltipömpeleitä ei ole Ruotsissa. Niitä on vain Suomessa. Jotta ruotsalainen olisi tyytyväinen kun tulee alusmaitaan katselemaan. Neekeriä kiduttava peltipömpeli on ruotsalaisen variksenpelätti. Peltipömpeli signaloi yhteiskuntaan kolonialismin signaalia.
 
Ministeri Berner nauraa. Nauru kertoo vain siitä, miten itsevarmalla pohjalla on kusetus. Kusetus on se maailman vanhin peruskallio. Ei vuosisatojen vaan vuosimiljardien källi. Jos sinä luulit tietäneesi kusetuksesta jotakin, varaudu siihen, että tämän pikku näytelmäkappaleen jälkeen sinulta menee ripulit ja snagarimuusit sekaisin. Ministeri Berner nauraa. Pieni kansa, kun se on täynnä noituutta ja kirousta, kihisee mustassa magiassa ja on sielultaan Saatanan keittopataa mustempi voi olla yllättävän hankala kun sitä ohjailee Bernerin kaltainen noita-akka. Atlantiksenkin tuhosi musta magia, sanotaan. Mutta tämän tilan on saanut aikaan Vatikaanin kolonialismi eikä Venäjä. Saman tuhatvuotisen kamppailun jatko-osa tämä on peltipömpeli-Suomi, variksenpelätti-Suomi. Kunhan älyn tuhoamisesta pidetään huoli on maa valloitettu: kusetuksella ei ole siitä pitäen mittaa ei määrää. Aivot vaan narikkaan koko kansalta ja peltipömpelit tilalle. Sivumennen sanoen Mia Berner, joka panttaa Saarikosken kaikkein paljastavimpia 70-luvun lopun ja 80 luvun alun päiväkirjoja, on ministerimme sukulainen.
   
Suomessa ei ymmärretä sitäkään signaalia, jonka puhtaasti vain raikas arkkitehtuuri tuottaa ympäristöön ja yhteiskuntaan. Suomessa ymmärretään kyllä sitä, että alamaiset pitää jyrätä elitismillä. Tanskassa jo arkkitehtuurin tehtävä on lähettää yhteiskuntaan tietty henkinen signaali, joka on kannustava, eikä alistava.
 
Mutta miten epäitsenäinen voisi olla kannustava eikä alistava: hänhän kolonialisoi itseään pakonomaisessa ja psykologisesti itsetiedottomassa jäljittelynhalussaan. Ei, et sinä voi Jussi Parviaisen ja Jörn Donnerin kanssa paukutella henkseleitä silloin kun tehtävänä on purkaa kontrollia merkitsevät obeliskit ja pyramidit. Et sinä silloin voi esittää kuinka hyvin menee kun on taisteltava kaikin voimin todellisten asioiden puolesta.
 


Tallinnassa on arkkitehtuurikin nykyään ohi Helsingin. Siinäkin näkee että seurataan Pietaria ja halutaan olla yhtä hyviä tai parempia. Sellainen Venäjän kanssa kilpailu on hyvää ja hyödyllistä. Suomessa ei kilpailla olemisen mukavuudessa, vaan tehdään primitiivisen torjunnan kautta päin vastoin. Kuten niin monta kertaa olen sanonut, päinvastainen venäläisyys ei aina päädy positiivismerkkiseksi. Pietari on täynnä uskomattoman mukavia teehuoneita ja kahviloita. Tallinnassa on rehellistä kilpailua sen kanssa: halutaan olla yhtä hyviä. Kampista on lähdettävä Tallinnaan kahville. Tämä ei ole mitään turhaa elitistin valitusta yltäkylläisyyden vivahteiden äärellä: Kampissa ei tietääkseni ole enää ainoatakaan kahvilaa. Jos kohta aikaisemmatkin olivat sellaisia, ettei niissä yli kymmentä minuuttia viihtynyt. Vaan suomenruotsalaisille valmistuu maanalainen rituaalitemppeli, Amos Anderssonin taidemuseo, todellinen voitonmerkkien korkein bisarreista bisarrein kruununjalokivi. Paikka, jossa He tulevat juhlimaan voittoa Meistä, niin kauan kuin yötä riittää.









Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com