27.8.2016

DON QUIJOTE KIINAN MUURILLA

On mielenkiintoista ajatella esimerkiksi sitä että Aila Meriluodolla on ollut yli 30 vuotta valtion muurarieläke, kun minä en ole päässyt edes urani alkuun muurarin ammatissa. 
  
En silti ole jäänyt toimettomaksi. Olen itsekseni noudattanut osarakentamisen periaatetta niiden käsitysten pohjalta, jotka minulla on johtajiston alkuperäisestä suunnitelmasta. Apua en ole voinut toivoa ponnistuksiini. Epäinhimillisiä ponnistuksia onkin vaatinut se että näkyvillä on edes joitain tuloksia. Silti en voi toivoa selvästi näkyvillä olevien tulosten lisäävään johtajiston myötätuntoa itseäni kohtaan. Mitään syytä tai selitystä ei tietenkään anneta: Kiinassa on viisisataa maakuntaa, joissa jokaisessa kymmenentuhatta kylää, joissa jokaisessa satoja kaltaisiani onnettomia. Ehdottomasti ei mitään mahdollisuutta tilanteeni muuttamiseen ole. Virkatietä kulkien valituskirjeeni olisi pääkaupungissa ehkä kolmannen tai neljännen keisarin hallituskaudella nykyisestä hallitsijasta laskettuna.
   
Totuus on se, että minua ei tunnusteta muurarina olenkaan. Minkäänlaista yhteiskunnallisen tason merkkiä siitä että olisin olemassa ei ole. Ja viesti jota tämä osaltaan välittää, on se, että tilanne on luonteeltaan pysyvä, peruuttamaton. Tämä johtajistolta tuleva viesti ei ole aikojen saatossa muuttunut. En silti ole aivan tietämätön päiväpalkkalainen vaan vuosikausia intohimoisesti tutkinut muuraamisen syvimpiä salaisuuksia.
  
Johtajisto on ollut olemassa hyvin pitkään. Se on ollut aina samanlainen, hengeltään yhtä torjuva minua kohtaan. En voi väittää, että itse olisin ollut olemassa muurarina hyvin pitkään. Vaikka kenties sekin on jollakin oudolla tavalla totta. Minut on tunnettu heti, nähty valmiina, ja päätetty estää, ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä, se mitä voisin saada aikaan suotuisissa olosuhteissa. Erehtymistä, ja sellaiseen liittyviä vaaroja, ei ole pidetty huomionarvoisina. Niin selvästi on asiani nähty ja tiedetty, ennalta hyvin suurella varmuudella.
  
Nyt olen sitten minäkin vihdoin käsittänyt sen tosiasian jonka johtajisto on tiennyt aina. Jo kauan ennen syntymääni on määrätty, että minä ITSE olen se Pohjoinen kansa, jota vastaan tässä varustaudutaan. Minä ITSE olen se epämääräinen uhka, jota varten muuria rakennetaan. Sanotaan, että Muuri on tarkoitettu suojelemaan MEITÄ satojen vuosien aikana. Mutta minäpä en kuulu Meihin. Minä olen rakentanut muuria itse itseäni varten, oman itseni eristämiseksi Meistä. Siksi sydämeni syvintä sopukkaa myöten en ole koskaan käsittänyt mistä tässä on kysymys. Olen vain ajatellut, niin kuin kaikki muutkin, että muurarin työ on tärkein tiede, jonka oppimisen takia on uhrattava kaikki: nuori rakkaus, kotiseutu, lempeä oleskelu.
    
Ajatuskykyni rajat ovat ahtaat ja muuri on miltei ääretön. Yritän silti pohtia tämän avaruuteen asti näkyvän rakennelman merkitystä ja mieltä. Sanotaan, että Muuri on uuden Baabelin tornin perusta. Tätä voidaan tarkoittaa ilmeisesti vain henkisessä mielessä. Edellinen Baabel epäonnistui, koska sen perustana ei ollut muuri. 
     
Melkein jokainen sivistynyt aikalainen on ammatiltaan muurari. Ja muurarit, olkoonkin että osarakentamisen aukkoista järjestelmää noudattavat, eivät kerrassaan puutu Muurin hiljaisuuteen. Eikä mikään muuri vaikene niin täydellisen syvästi kuin Kiinan muuri. Siitä huokuu yksimielisyyden poliittinen järjestelmä. Yksimielisyys! Yksimielisyys! Se on: hiljaisuus.
  
Ammatissa olevat muurarit eivät avaa suutaan vaikka selvästi näkevät koko "pohjoisen kansan" kysyvän aktiivisuuteni. Osarakentaminen valmistuu vähitellen, aukot umpeutuvat yksitellen, niitä löytyy yhtä harvemmassa mittaamattomien ratsastustaipaleiden takaa. Voin aavistaa tilanteen pysyväluontoisen hankaluuden ITSENI kannalta. Tuo aavistus tulee kuin järjen menettämisen ensioireet. Ja meitä ihan samanlaisia ITSEJÄ on tässä maassa, jokaisessa kylässä satoja. Ja kyliä on miljoonia.
  
Jossain vielä puolen kilometrin mittaista erillismuurin palasta aavemaisena kiertää Don Quijoten kaltainen yksinäinen tuuli, jota "pohjoiseksi kansaksi" sanotaan. Ylhänä muurilla valmistaudutaan ylevissa tunnelmissa tuhannen metrin yhtymisjuhlaan. Rakentajat ensimmäisen kerran näkevät työnsä laajemmassa yhteydessä. Ne, jotka saivat osallistua rakentamiseen. Heidän henkinen nautintonsa on suuri ja kokemuksena kasvattava. Minun katkeruuteni on karvas ja kokemuksena rappeuttava.
   
Alhana kiertelee Don Quijote: hän on jäänyt työn kannalta arvottomaksi. Hän on kenties vihollinen, ITSE "pohjoinen kansa". Riutuneella hevosella mittaamattomassa maassa hän ottaa suunnaksi pääkaupungin, syöksyy tyhjää päin ja eksyy. Sillä pääkaupunki ja sen keskellä hovi ovat piiloutuneet jonnekin kaukaisimman etäisyyden, sakeimman sumun ja pimeimmän hämäryyden alati vaeltavaan pilveen. Pilvestä meille hymyilee hallitsija, joka on kuollut yli kolme sukupolvea sitten. 
    
Tahdon vain sanoa, että tällaisia, tämän Muurin kaltaisia, mahdollisuuksia ja edellytyksiä koskevat keinotekoiset erot ovat suurimpia yhteiskunnallisia eroja, joita yhteiskuntamme ja yksilöllisyytemme sisällä on. Nämä erot ovat miljoonasti suurimpia tuloeroja suurempia. Miksi? Kysy johtajistolta. Se tuntee meidät.

(Franz Kafkan novellin Kun Kiinan muuria rakennettiin mukaan)

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com