30.8.2016

NÄLKÄTAITEILIJA JA ROMUNSYÖJÄ

Kafkan Nälkätaiteilija -novellin nimihenkilö voi paastonäytösten mentyä muodista vain haaveilla seitsemästä kiinnostuneesta katsojasta. Koko taidemuodon kohtalo on sama kuin runouden kohtalo suurissa kustannustaloissa. Sirkuksessa se ei mene enää edes välinumerosta. Koko maailmasta ei pahimman auringonpimennyksen hetkellä löydy yhtä ainoaa ihmistä, joka olisi kiinnostunut kuulemaan selityksen siitä, miksi nälkätaiteilu on tärkeää.
   
Suosion menettämisen ehkä tärkein syy on se, että niin voi käydä. Ja jos niin käy, nälkätaiteilijalla ei ole vaihtoehtoja: hänen on edelleen tutkittava paastoamisensa sisäistä palkitsevuutta täydessä yksinäisyydessä, kulkien tietä, jonka päässä häämöttää itsemuumioitumisen kaksi vuotta vanhan ampiaispesän mallinen kruunu.

Moderni portfolioteoria (MPT) viittaa liike-elämässä sijoitusmalliin, jonka avulla sijoittaja voi hyödyntää hajauttamista sijoitussalkkunsa optimoinnissa. MPT:ssä riskit yritetään minimoida valitsemalla salkkuun investointeja, jotka korreloivat keskenään mahdollisimman vähän tai eivät lainkaan.
Niinpä jos nälkätaiteilija vain olisi sivutoimenaan romunsyöjä, olisi kaikki nyt toisin. Sillä liike-elämän lainalaisuuksien mukaan on niin, että kun nälkätaiteen osake sukeltaa, vetää romunsyöjä yleisöä, ja kun romunsyöjä sukeltaa siirtyy yleisö nälkätaiteilijan homehtuneiden pahnojen äärelle.

David Foster Wallancen novellissa Kummatukkainen tyttö (Girl with Curious Hair, 1989) syöksytään romunsyöjien maailmaan, eli tarkemmin sanottuna yhdysvaltalaisten republikaaninuorien arvotodellisuuteen. Toistasataa tuhatta dollaria vuodessa ansaitseva alle kolmekymppinen juristi on kerännyt ympärilleen erikoisten otusten kummajaiskokoelman (tavallaan nälkätaiteilijoita), joiden kautta on mahdollistaa saada Kalifornia -nimisestä helvetinkoneesta kaikki psykologiset tehot irti. Päähenkilöä, jota kutsutaan Sairaaksi Pennuksi, luonnehtii ehkä parhaiten se, että hänellä on sataprosenttinen toleranssi kaikille huumeille: kontrollin säilyttäminen on hänelle täysin vaivatonta, mitä ihaillaan suurena henkisenä voimana. Ihailijat, jotka ovat erityisen herkistyneitä psykedeelisten huumeiden vaikutuksille, ja kamppailevat itsekontrollinsa kanssa toivottomasti, eivät käsitä että kysymys ei ole saman mittakaavaisten vaikeuksien voittamisesta. Voiko enää olla enemmän ytimessä? Novelli on monitasoinen, mahtavan älykäs, suomennos huippuluokkaa.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com