27.8.2016

LAURI VIITA: KUKUNOR

En ole vielä paremmin perehtynyt Sakari Katajamäen uuteen väitöskirjaan Kukunor: Uni ja nonsensekirjallisuuden traditio Lauri Viidan runoelmassa. Luin viimeyönä uudelleen tuon Viidan runoelman vuodelta 1949. Edellisestä lukukerrasta on ainakin 20 vuotta.

"Kuulkaas, asia on niin
ettei meihin hulluimpiin
ole paljon luottamista." 

Lukukokemuksen konteksti hahmottuu Henrik Ibsenin Peer Gyntin pohjoismaisten peikkohahmojen pohjalle. Peikot ovat operatiivisia toimijoita, asiamiehiä vailla itsemäärittyvää olemista ja päämäärää. Kysymyksessä on eriskummallinen, hyvin epäluuloinen ja itseironinen parisuhteen käsittelytapa. Tarkoitus näyttää olevan puolustus: vaikka leikissä ollaan mukana, sen luonteesta ollaan myös tietoisia. Minna Canthin Salakari on tässä avioliittokuvauksen salausavain.

"Senkin, senkin salakari !
Olipa se -- pahaa unta --
kuin, kuin -- ihmiskäärmekunta !"

Avioliittoko se on Kalaharin autiomaa.
"Olet-sinä-Kala-hari !
Senkin, senkin salakari,
meistä täytyy tulla pari !"
Viidan Betonimylläri on teemojen tasolla sukua Harry Martisonin Aniara-runoelmalle, vaikka julkaistu kymmenen vuotta aiemmin. Kukunor on ikään kuin runoelma siitä mitä Aniaran jälkeen.  Atlantiksen asukkaat olivat neljäs juurirotu, jonka musta magia tuhosi, sanoo Colin Wilson. Omamme on viides. Mikä estää mustan magian tuhoamasta meitäkin.
"Juuri latvaa, latva, juurta ;
onpa totta tosiaan
melko sekalaista lientä
totuus valhetilassaan."
Peikkojen psykedelia, unimaisuus, on psykologista torjuntaa: se on psykedeelisen opetuksen väistämistä, karaisemista, soturirituaali, jolla karaistutaan ottamasta vaaria siitä mikä on kaikista olennaisista ja salatuinta. Peikkojen psykedelia on tautologiaa, nonsensea. Lasiveitsi, timantti, lasimaalaus, valo -tematiikka, Viidan ja Meriluodon yhteinen poeettinen avain, joutuu ironiseen valoon.
"Mihin kumman kuolemaan
tässä oikein joudutaan ?
Kala, mennään käsikkäin !
Mikä täällä valaisee ?"
 
Kalevala vääntyy Kalavaleeksi skandinaavisen peikkoparin käsittelyssä -- Arto Salminen ei tätä keksinyt. Peikot eroavat ihmisistä mm. siinä, että peikoilta ei sovi odottaa ihmetekoja niin kuin ihmisiltä, noilta kristuksenseuraajilta.

"eihän, Kala -- olemmeko --
tosissamme ihmisiä !

-- Tottakai !
Ettäs moista kysytkin !

Teepäs jokin ihmeteko !"
Kukunorin punainen lanka on Mantra, jota ei paljasteta. Nonsensikaalisuus menettäisi voimansa, jos sen keskittyneen mutta käsittämättömän liike-energian mantra paljastuisi.
 "Olen Kätkö
Enkä Pelkää Löytävätkö
Mitä Oli Kaiken Kätkin
Kaikki Arteen-Löytäjätkin"
Kuusivuotiaiden peikkojen tiedot ja taidot ovat kosmeettisia välineitä: kuin hipin poseeraus vasara kädessä: "nyt uudistetaan infraa Christianiassa talkoohengessä". 
"Tarkoitus kun karkoitetaan,
mitä silloin tarkoitetaan. 
Mikä kaiken tarkoitus ?

Kalahariin, Kalahariin !"

"Jotta näkee ihmissuku
kuinka meillä kasvetaan
vaikkei kasvatetakaan"
Runoelman viimeiset sivut ovat jo lähellä Kari Aronpuron kollaasien ja Harry Salmenniemen Texas, Sakset runoelman maailmaa: maailmaa josta ei enää saa otetta jäänaskalillakaan.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com