27.8.2016

LAURI VIIDAN KAKSI VIIMEISTÄ RUNOKOKOELMAA

Käppyräinen (1954) on jonkinlainen kirjallinen pohjanoteeraus. Gurdjiefflaisittain unenhorteessa olevaa sanailua ja tyhjää riimittelyä. Betonimyllärin keskitasoon yltää vain Tikanpolkka. Loppupuolella muutama avioliittoon liittyvä pidätetty katkeruuden purskahdus kuin nielty verisyöksy pääsee ohi uinahtaneen psykologisen torjunnan.

Suutarikin, suuri viisas (1961) on aavistuksen edellistä vireämpi mutta liiallisen kalevalapastissihelskyttelyn ryydittämä, raskaslukuinen ja melko palkitsematon. Vaikea löytää montaa yksittäistä säeparia, jotka olisivat voineet syrjäyttää Betonimylläristä jotakin. Viita ei onnistu saavuttamaan Kalevalan runojen sanonnan omaperäisyyttä, mutta saavuttaa kyvyn nähdä että "Kolmisenkymmentä vuotta luettuani ja kirjoitettuani runoja ja proosaa en keksi, miten kansanrunoutemme helmet olisivat mahdollisia, elleivät niiden unohdetut runoilijat olleet yli-ihmisiä tai  -- kirjoitustaitoisia."
  
Viitahan julkaisi vain nämä neljä kokoelmaa, joten hänen olennainen tuotantonsa on suppea ja olennaisen tuotannon ulkopuolinen aines kirjallisesti vähäarvoinen.
 
Kaksi viimeistä kokoelmaa ovat vankkoja todisteita Viidan neroudesta, sillä näissä töissä hän ei pystynyt mihinkään varsin hyvin siitä tietoisena.

"Neron on oltava kuollut. Elävä nero loukkaisi aikalaisten ihmisarvoa."
"Innostuneesti kirjoitettu tappionkuvaus on voittajankantainen."

"Missä ainoastaan huono todistetaan, siellä jatkuvuuden hevosvoimat ohjataan vaaralliseen suuntaan."
"Jos vapaus määriteltäisiin itsenäisyydeksi, niin montakohan sananvapauden käyttäjää suomesta löytyisi."
"Kohde jolla ei ole näkyvyyttä ei näy, vaikka näkyvyys olisi kuinka hyvä tahansa."

"Paha on hyvän vaientamista."

"Taiteen suuruus on henkisiä arvoja lunastavaa älyä."
"Mustasukkaisuuden mies kokee tavallisimmin yhteiskunnallisen, nainen kehollisen välinearvon riittämättömyytenä."
"Ainoastaan ajattelu on luovaa työtä; kirjoittaminen on kokeellista"

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com