7.8.2016

Kyllä tuntuu raikkaalta tämä Meren ja Turkan keskustelu vuodelta 1995.
   
Mietityttää tässäkin ohi menevä maininta siitä, että Meren teksteissä kuolleita ei surra hetkeäkään. Aikakausi josta puuttuu täydellisesti traagisuus on myös aikakausi josta puuttuu kauneus. Jos kuolema ei tarkoita kauneuden päättymistä vaan esimerkiksi juuri rumuuden ja raadollisuuden päätöstä, siinä ei ole muuta kuin komiikka läsnä. Vain kuolema, jossa kuolee kaunista ja yleisinhimillisesti ainutlaatuista (olipa tämä monien havaitsemaa tai ei) on todella traaginen. Sielun kuolema on traaginen, koska siinä ihminen menettää kykynsä tehdä hyvää tai rakentaa mitään kestävää.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com