23.8.2016

KAUNIIDEN RAJOJEN MAAILMASSA

Elämä on prosessi, joka tuottaa tilanteita. Tilanteissa emotionaaliset sisällöt voivat ilmetä. Mielenkiintoisissa ja lyyrisissä tilanteissa ilmenevät korkemmat tavoiteltavat tunteet. Dramaattisissa ja alhaisissa tilanteissa ilmenevät alhaiset ja kartettavat tunteet. Draaman kuohusta me kuljemme luotisuoraa pois koska emme ole emotionaalisia kääpiöitä.
 
Me syömme masennuslääkkeitä, koska meillä ei ole enää mitään. Maailma pakkautuu merenrannoille kuohun keskipisteeseen missä vain kusta juodaan skumppana.

Hampaamme terävöityvät kulumalla toispuoleisessa neuroottisessa purennassa. Suihkuseurapiireissä raskasmetallit kertyvät kehoomme. Nostalgiamme on ohutta, kadonnut aikamme tuskin kirjoittamisen arvoista.

Silti elämä joskus rakentuu kauniiksi tilanteiden sarjoiksi. Ne lainaavat jostakin liikkuttavaa emotionaalista sisältöä. Kesälomamatkamme soundtrack tuskin liikuttaa edes tekijäänsä. Meille se merkityksellistää väärin kuultujen lyriikoiden kautta kaiken olevan. Miten se onkin sanoitettu niin, että kaiken voi kuulla sattuvasti väärin.

Kun olemme saapuneet loputtoman aron halki ratsastuksessamme tienristeykseen, jossa koko kävelevä vesipilarimme järjestyy jonkin lainatun henkisen organisaation mukaisesti ja silmiimme kohoaa kyyneltihrut, olemme kuin savukiehkura, joka taikalampusta ulos vuotaneena kerran vielä koostuu näkyväksi demoniksi ennen lopullista hälvenemistään. Olemme tyhjään kitarointiin äkkiä tarttuva liike ja henki, joka tulee tietoisuutemme ulkopuolelta ja nopeasti palaa sinne. Siinä välissä on sävellettävä kaikki mikä on merkillistä. On sanottava väärinkuullun sisäisen musiikin avulla kaikki omaperäisen kauniisti ja sattuvasti. Tilanteen luontuvuus on triggeri, jonka pitäisi laukaista ne jännittyneet liipaisimet, jotka odottavat kaikkialla luotaantyöntävinä kuin voyeristin silmä, mutta eivät itse tiedä miten laueta. Välissä on väistettävä nihilistin katse, henkisen vampyyrin jäänaskalilla halkaistava silmä.
 
Me väistelemme katkeruutta kuin timantti syntymistään tuhannen kilometrin syvyydessä maankuoren raskaimmassa povessa. Mikään ei ole enemmän UG, ei syvemmällä maan povessa kuin tämä ohikiitävä nimetön tunne. Siinä on tuhannesti poispelatun maailmakortintuoksu, Donbassin hiilikaivoksen kompassiruusun kirkas pikimusta jälkikäteissepustettuja rakkaustarinoita suurempi kärsimysverenhehku.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com