25.8.2016

JO KYPSÄÄ HEDELMÄÄ

"Ruotsalaislehti Expressen julkaisi laajan artikkelin suomenruotsalaisten kohtaamasta vihasta Suomessa"



Toisaalta olen sitä mieltä, että esimerkiksi Höblässään avointa rasismia ja vihaa tässä viime vuosina juhlinut kansanosa voisi joskus katsoa peiliin.


Minulla on muutama ruotsinkielinen tuttu jotka toimittavat sähköpostiini pahimpia vihakirjoituksia. Niitä on viimevuosilta paljon, ehkä satoja. Olen täällä blogissakin ruotinut joitain niistä. En nyt luettele nimiä enempää, Anna-Lena Laurénin nimi riittäköön, mistä jokainen voi ymmärtää yskän.
 
Kaikki nämä kirjoitukset ovat täynnä kovia psykologisen sodankäynnin keinoja. Vaikuttamisen kohde on paitsi suomenruotsalainen yleisö, myös suomalainen yleisö. Hyvin alhaista viholliskuvan psykologista indoktrinaatiota. Operatiivista sotilaallista toimintaa. Materiaalia on tuhansia sivuja. Sitä silmäillessä ei tarvitse ihmetellä Saksan natsien kunnioittavaa suhtautumista Ruotsia kohtaan: juuri Ruotsi on aurinkoisen modernin, ihmiskasvoisen fasismin kotimaa. Ruotsi ensimmäisenä maailman kansakunnista on luonut sellaiset vallanpidon hienovaraiset keinot, joilla kolonisaatio saadaan näyttämään kansanterveystyöltä ja kolonisaattori kärsivältä uhrilta.


Mnuun yhteydessä olleet ruotsinkieliset toimijat ovat huolestuneita siitä, mitä tapahtuu kun tämän operatiivisen toiminnan savuverho hälvenee, aikakausi muuttuu, totuus paljastuu. He eivät hyväksy HBL:n harjoittamaa ksenofobiaa ja vihakirjoittamista, mutta eivät uskalla tulla esiin kovassa poliittisessa paineessa.


Näistä asioista on vaikea puhua, koska vihojen ja viholliskuvien juuret ovat täällä syvässä ja suurin osa suomalaisista ei tiedä juuri mitään Suomen todellisesta historiasta koulun ja kirkon vuosisatoja kestäneen väärentämisen, suggestion ja aivopesun takia. Kun vahvinta tutkimusta edustaa näennäistiede ja salaliittoteoriat, suomalaiset oireilevat alitajuisesti viinan voimalla. Tiedostamaton on ainoa lähde joka on sisäpiirien ulkopuolella tarjolla.
 
Sama saattaa päteä osaan suomenruotsalaisista. Suomenruotsalainen eliitti sen sijaan tuntee Suomen historian tarkasti ja oikein, ainoana tässä maassa. Tästä ei kuitenkaan seuraa opetustyö vaan kirkkokulttuuri.


Tieto, joka on valtaa, pidetään itsellä. Suomalainen älymystö sen sijaan hajoitetaan kaikenlaisten säätiöiden ja muiden kontrolloivien tahojen avulla. Tähän tarkoitukseen instituutioita löytyy loputtomasti. Hajoittaminen on erittäin tietoista ja korkeatasoista, koska uhri ei edes tiedä, että siihen kohdistetaan tällaisia keinoja. Talouspuhe osaltaan pitää huolta siitä, että mittarit näyttävät aina väärin. Talouspuhe on dogma juuri siksi, että se ei ota kantaa sielun toimintoihin, henkiseen riistoon, mihinkään mitä pinnan alla tapahtuu. Jälkimodernissa mikroelektronisessa kolonialisaatiossa juuri pinnanalainen, pohjavirtauksen tasoinen liike on se, joka erottaa kolonisoidun kolonisoivasta. Vain pohjavirtauksen tasolla voimme erottaa hyväksikäyttäjän (joka mielellään esiintyy uhrina) hyväksikäytetystä (joka mielellään pöyhkeilee ulkonaisesti sillä miten hyvin menee).

 
Kysymys on valtarakenteesta joka on Suomen kansallisella tasolla täysin läpitunkematon. Tätä todellista sielun energioja kolonialisoivaa valtarakennetta ei ole mahdollista haastaa alistumisen rituaaleilla tai normaaleilla poliittisilla keinoilla. Suomen kansa on tässä mikroelektronisten kolonisaatiomenetelmien vuossa (Ruotsi on juuri tällaisen teknologian keskeinen innovaattori maailmassa) vailla konkreettisia poliittisia keinoja.
 
Ilman sielulllisia toimintoja varsinainen suomalainen älymystö ei pysty edes diskurssianalyysiin. Se ei näe mitään muuta kuin oman kuvansa peilistä. Se kauhistuu ja ryntää puudeliksi eliitin syliin. Tai sitten se ei edes usko, että koko eliittiä on olemassa.

Eliitti tulee objektiivisella tasolla harvoin julkisuuteen. Mutta hiljaista julkisuutta se rakastaa. Sen itserakkautta hivelee olla huomaamattomasti läsnä kaikkein näkyvimmällä paikalla. Riittää kun katsoo ja analysoi julkisrahoitteisia veistoksia Helsingissä.


Ei, logiikka ei siis menee niin, että jos suomenruotsalainen saa turpaan suomalaiselta niin sen sijaan että siihen puututtaisiin aletaankin tekoa puolustella sillä että onhan ne ruotsinsuomalaisetkin vetäneet turpaan suomalaisia. Ensinnäkin hyvin harvoin on edellisinä vuosisatoina enää tarvinnut kirkkokulttuurissa ristiä peittävä ohut liina vetää syrjää niin, että ristin armollisuus paljastuu siksi mitä se todellisuudessa on: miekka. Kyllä lyömisen pelko, rangaistuksen pelko, karkoitusrangaistuksen pelko on jo riittänyt kaitsemaan itsepäiset lampaat. Vain lahjakkaimmat, henkisimmät, kauneimmat ja rokeimmat, on enää täytynyt tappamalla tappaa tästä kansakunnasta, ennen kuin he olisivat saaneet jotakin kestävää aikaan ja sillä tavalla tuhonneet tylsäjärkisen kolonialismin hegemonialta terän.  


Hegemonia pyrkii suoritustason alentamiseen, koulutuksen rapauttamiseen, ihmisten elinvoiman heikentämiseen. Älkää etsikö siitä muuta sisältöä. Älkää antako päälleliimatun hienouden ja ilmiasun psykologian häiritä pohjavirtauksen täydellistä diskurssianalyysiä.
  
Samalla kuitenkin "tavallinen" suomenruostalainen ei välttämättä ole eliitin äärimmäiseen groteskiuteen viritetystä sadismista ja röyhekimmästä mahdollisesta törkeydestä niinkään innoissaan, päin vastoin. Ainakaan eivät ole innoissaan nämä minuun yhteydessä olleet huoletuneet. He ovat peloissaan, koska he jo näkevät miten kylmäverisesti tämä kaikki tullaan kohta paljastamaan. Kohta nimittäin niittää jo valmista kauraa tämä 900 vuotinen irvokkuus. Se niittää täysin kypsää hedelmää.


Kun muuta ei tarvitse tehdä kuin sanoa totuu ja kerätä se yhteen. Kerätä Maiju Lassilan lehtiartikkelit yhdeksi kokoelmaksi, sanalla sanoen: nähdä se mikä on varmaa ja totta.


Kiihkoilu vaan ei ole paikallaan vaikka siinä kuvassa joka tulee esiin on energiaa ja draaman tehoja. Se on epäilemättä ihmiskunnan hurjimman öykkäröinnin ja paskaisimman Vatikaanin kompostin auki vedetty sisältö. Nythän tietysti leimaaminen kohdistuu juuri kaikkiin heihin, jotka pidempään ovat olleet huolissaan.
 
Pitää kuitenkin ottaa huomioon se, että muut kuin "käkättimeen vetämisen" keinot on suomalaisilta otettu pois esimerkiksi kaapattuna elokuvasäätiönä ja monissa muissa nimenomaan yleistä tietoisuutta manipuloivissa valtamediasuggestiomuodoissa. Ei ole ainoatakaan kotimaista henkireikää, ei varaventtiiliä, ei mitään hengitysruokoa, jonka avulla täysin pinnan alle nauraen painettu pää voisi vielä hengittää. Voiko sitten olla, kun näin röyhkeään täydellisyyteen asti on uskaltauduttu (yhdessäkän Euroopan maassa eliitti ei uskalla tällaista härskiyden näytelmää kokeilla), enää ihme se, että kerätää jo täysin kypsää hedelmää?
 
On tietysti joitain poliittisia keinoja käyttämättä, joilla näihin "hienovaraiset vaikuttamisen keinonsa" vähän turhan pitkälle vieneisiin eliitteihin voi oikeasti päästä käsiksi. Niitä kutsutaan yhteisnimikkeellä "k*******i". Hui kamala ruma sana. Siinä on se päättävisyys ja analyysi yhdessä.


Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com