29.8.2016

AINO KALLAS: SUDENMORSIAN 1928

Aino Kallaksen Sudenmorsiamen pääväittämä on: siellä missä on susilaumoja myös ihmiset alkavat pian käyttäytyä susien kaltaisesti ja vähitellen muuttua susiksi. Susi on paitsi koiran myös ihmisen jumala.
  
Siinä se on: Vatikaanin demonioppi Viron oloihin tuotettuna. Euroopan reuna-alueen yhteisön vakavin uhka on sijoitettu metsän voimiin.

Romanttisesti kuvattu tapahtuma on sijoitettu vuoteen 1650. Hienosti arkaaiseen tyyliin kirjoitetun legendan voisi ajatella olevan myös dystooppinen kuvaus ruotsinvallan ajasta. Mutta loppuun ikään kuin löydettyyn vanhaan kirjoitukseen julkaisuaikana lisätty taikauskon vastainen dogmaattinen moraliteetti ei puhu mistään psykoanalyyttisestä etäisyyden ottamisesta inkvisitioon. Luonnon persoonatonta henkeä kuvataan paikoin niin hurmoksellisen tempaavasti, että siinä valossa ei ihan selväksi käy se onko jälkipuhekaan ikään kuin Kallaksen puhetta. Vai onko koko esitystapa enemmän harhaisen aikakauden ja aukottoman valtajärjestelmän myyttinen kuva. Kenties Sudenmorsian onkin Kallaksen tunnustuskirja?

Kirjassa vallitsee melko fasistinen yhteiskuntailmapiiri. Alamaiset toimivat joko Vatikaanin käsikirjoituksen mukaan tai heidät poltetaan. Tarinan lopussa kristinuskon sokaisema väkijoukko murhaa äidin ja lapsen: äiti ja vastasyntynyt lapsi poltetaan elävältä synnytyssaunassa. II maailmansodan aikanahan viron natsit harrastivat tällaisia ihmisiällä täytettyjen saunojen polttonäytöksiä. Rahvaalla on koko ajan uskonnollisen paatoksen vaihde silmässä vaikka pappia ei näy. Ihmisjoukko itsessään on niin hurskasta, polttamisen ja hirttämisen lomassa. Kansan mielissä sudet ovat uhka koko maakunnan tulevaisuudelle.  Totaalisesti käännytetty vasallijoukko. Ah mikä ruotsalaisaatelin märkä toiveuni.

Teoksen romanttinen päähenkilö Aalo estsii vertaisekseen jotain Kleistin Mikhael Koolhaasia, samanlaista yhteiskuntarakenteen sairauden ja henkensä luonnonvoimankaltaisuuden kaksinkertaisesti kiroamaa antisankaria. Koolhaasissa tosin valtarakennetta ja sen korruptiota ei jätetä paljastamatta. Sudenmorsiammessa taas aatelisia ei kuvata ollenkaan. On vain pari viittausta Ruotsin oikeudenmukaiseen ja hyväntahtoiseen, läpikotaisin sinisilmäiseen ja muumimammantuoksuiseen hoviin, joka väkevästi suojaa kunnolista työtätekevää kansaa muurin takana olevilta viekkailta ja älykkäiltä Venäjän susilaumoilta. Tässä kohtaa hoksottimet heräävät etsimään Kallaksesta aikansa Sofi Oksasta.
  
Tosiasiassa Ruotsin noitavainojen aikana aateliset kävivät nauramassa noidille ja varsinkin työläisille jotka vapisivat noitien vankikoppien ulkopuolella. Sudenmorsiammessa noita poltetaan pikkulasten kanssa elävältä saunassa, mutta aatelisten ilkuntaa ei kuvata.

Kallas oli Krohnin sukua. Isänsä Julius Krohn mm. suoritti Seitsemän veljeksen käsikirjoituksen korjausluvun eli ns. "kielentarkastuksen". Kai sekin on mahdollista, että alkuperäinen seitsemän veljestä poltettiin. Kuka näistä selvän ottaa. Taika on voimakas, eikä tosinoidat joudu roviolle.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com