13.7.2016

STALAGMOMETRINEN MAALAUS

Maalaustekniikassani on jonkin verran suurempia ja pienempiä ongelmia, joiden hallitsemisen keinot eivät ihan helposti ota löytyäkseen. Koska levitän maaleja veden pinnalle, on käytetyn veden pintajännitys aivan olennainen tekijä siinä, miten samat kemikaalit käyttäytyvät pinnalla uudelleen käytettynä.
  
Ajatus, että samoilla aineilla samassa järjestyksessä levitettynä saisi algoritmisesti samantyyppisiä tuloksia on väärä. Veden pintajännityksen pienikin muutos voi muuttaa kaiken. Veden pintajännitys johtuu nesteen molekyylien välisistä vetovoimista, koheesiosta, jotka puolestaan johtuvat molekyylien sisäisistä voimista. Pintajännitys riippuu nesteen kemiallisesta koostumuksesta. Esimerkiksi veden pintajännitys on suuri, koska poolisten vesimolekyylien väliset vetysidokset ovat voimakkaita.

Nesteessä yleisesti, siis niin vedessä kuin käytetyissä maaliliottimissa erikseen, jokaiseen molekyyliin vaikuttavat ympäröivät molekyylit joka suunnasta yhtä suurella voimalla, jolloin voimien summa on nolla. Kun erilaiset nesteet sekoitetaan niiden molekyylijoukkojen väliset voimasuhteet muuttuvat täysin ja rajaviivoilla alkaa nestepintojen välinen kamppailu. Maaliaineet asettuvat täsmälliseen järjestykseen tämän ominaisuuden perusteella ja järjestystä on noudatettava maalatessa tarkasti. Vahvemman maalin käyttämisen jälkeen ei enää voi käyttää heikompaa (koska se joutuisi imploosioon, baudrillardlaisessa merkityksessä). Yksikin imploosioon joutuva väri pilaa koko maalauksen. Tämä suurten molekyylimassojen annetussa tilassa tasapainoaan etsivä sotatila on eräässä mielessä maalausteni perimmäinen aihe.
   
Nesteen pinnalla oleviin molekyyleihin vaikuttavat alapuolella olevien molekyylien vetovoimat, mutta nesteen ulkopuolella ei ole molekyylejä tasaamassa näitä voimia. Veden pinnassa on tiukasti toisiinsa sitoutuneiden vesi ja maalimolekyylien kerros, jonka tiheys on suurempi kuin veden tiheys pinnan alapuolella.
  
Veden pinta on kuin kalvo, joka kannattaa kevyitä esineitä. Ilmamolekyylit vaikuttavat myös nesteen pintaan. Koska ilma on huomattavasti vettä harvempaa, sen voi jättää huomioitta, paitsi kovassa tuulessa.
  
Pintajännitystä mitataan newtoneissa per metri (N/m), mutta myös joulea per neliömetri (J/m2), mikä tarkoittaa, että pintajännitys voidaan ajatella myös pintaenergiana. Veden pinta on energeettinen. Minun fantasioissani ei ole poissuljettua että fokusoitunut tietoisuusenergia jotenkin vaikuttaa molekyylijoukkojen ryhmäkäyttäytymiseen.
  
Veden pintajännitystä voi muuttaa monet fysikaaliset tekijät. Tensidit eli pinta-aktiiviset aineet ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa on hydrofiilinen (vesihakuinen) ja hydrofobinen (vesipakoinen) pää. Tensidejä kutsutaan myös surfaktanteiksi ja detergenteiksi. Tensidit tunkeutuvat vesiliuoksessa vesimolekyylien väleihin pienentäen pintajännitystä. Tensidejä käytetään esimerkiksi pesuaineissa. Ne alentavat pintajännitystä, parantavat veden kostutuskykyä, irrottavat ja pilkkovat kuiduista tehokkaasti likaa, estävät sähköisten ominaisuuksiensa ansiosta lian tarttumisen takaisin puhdistettavalle pinnalle. Ilmiselvästi tensideistä ei ole minun prosessissani mitään iloa, mutta niiden joutumisesta prosessiin on runsaasti haittaa.
  
Veden lämpötilan nousu pienentää pintajännitystä (ks. funktio). Päivälämpötilan nousulla on pieni merkitys, joka saattaa vaikuttaa heikentävästi maalausolosuhteisiin. Myös yösateella (jos käyttää järvivettä) on luultavasti suora vaikutus aiheen käsittelyyn maalauksessa, sillä veden pH-arvossa tapahtuu muutoksia: sadeveden lisääntyminen alentaa pH-arvoa.

Sikäli maalaukseni on todellista luontolyriikkaa, että jokaisella luonnontapahtumalla on välitön vaikutus aiheen (siis molekyylimassojen sotaisa liike morfisten tietoisuuskenttien alaisuudessa) käsittelyyn. Voi kysyä, onko mikään muuta tapa tehdä taidetta todellakaan luonnollista siinä mielessä, että se kvanttimekaanisella tasolla jäljentäisi jokaisen luonnossa (Aurinkokunnassa) tapahtuvan molekyylitapahtuman? Luontolyriikasta en sellaisten muotojen kohdalla, jotka jättävät jonkin tunnetun tai tieteelle tuntemattoman hiukkasvaikutukset huomiotta, ehkä niinkään puhuisi.

Kokonaisuutena tämän tekniikan kiinnostavin puoli on tietty luontoyhtäläinen hallitsemattomuuden prosessi, joka saattaa tuottaa resonoivaa, yllättävää ja ainutkertaista kauneutta. Sama ominaisuus on tekniikan huono ja turhauttava puoli: täysin absoluuttista ja tyydyttävää ja koko luonnon yli käyvää hallintaa ei ole mahdollista tällä tekniikalla saavuttaa. 
 
Abstraktista maalaamisesta ei siis ole kysymys vaan pikemmin aiheen fotorealistisesta kehittämisestä. Tyylini on antiabstakti, eli hyperkonkreettinen. Mutta käsivaralta jatkan mielelläni töitä käyttäen puhtaita matemaattisia muotoja, niin kuin antirobotille sopivaa on. Englantilaista kynääkin tärkeämpi laite työpöydällän on kuitenkin stalagmometri, jolla voidaan mitata nesteiden pintajännityksiä. Tärkein työkalu on viiden kilon mötikkä vuorikristallia.
   
Hydrografiset tekniikat sopivat periaatteessa yhteen käyttämieni maalausmetodien kanssa. Hydärografiassa veden pinnalle levitetään värikalvo, joka nesteytetään aktivaattorilla. Eräs seuraava ongelma on tekemisen aikaikkuna. Aktivaattorisprayn suihkuttamisen jälkeen työstämisaikaa on noin 20-30 sekuntia, kun taas alkydiväreillä voi touhuta vaikka puolituntia ilman että maalin pinta kuivuu. Hydrografian aikaikkuna mahdollistaa käytännössä vain dippauksen. Eli levyä tai paperia dipataan vedenpintaan. Tämä toimii myös väreillä. Jos allas on syvä, pintaan voi dipata millaisia hyvänsä kolmiulotteisia kappaleita.

Vuosien saatossa hydrografia on rantautunut suomeenkin ja löytänyt jälleenmyyjän. Olennaista on lähinnä aktivaattorin saatavuus Suomesta. Ebaystähän voi tilata vaikka millaisia filmejä halvalla.

Nyt, jos aikoo edistyä, pitäisi ryhtyä maalauksen kanssa pari pykälää analyyttisemmäksi. Toimivia väriyhdistelmiä täytyy analysoida tarkemmin ja pyrkiä määrätietoisemmin täsmällisiin ratkaisuihin. Aina viimehetken innostus kokeilla "jotakin uutta" on vaarassa pilata loistavat lopputulokset.

Tavallaan se mitä etsin marmorointiteknikoista on rikkoontumaton ja tilassaan harmooninen kuvio, joka ilmaisee puhtaiden värien kontrastit selvästi ja on kokonaisuutena ehyt. Täydellisyyden alkemiallinen algoritmi on toistaiseksi löytymättä. Jotain vikaa on kaikessa. Toisaalta käsin ja muilla tekniikoilla voi jatkaa mitä hyvänsä lähtökohtaa.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com