25.7.2016

OVILLA EI LUKKOJA MUTTA VARTIJAT

Christianian lyseo on kuin luterilainen kirkko, josta on typistetty torninhuippu ja risti. Se on sarveton kuin suomenkarjan lehmä. Viereisen Vor Frelsers Kirken helvetin kellot soivat Christianialle yhtä uhkaavasti kuin vanhan hippinaisen kirosanat mopedinsa satametriä alueen sisäpuolella käynnistävälle turkkilaiselle kebabmyyjälle. Myrkylliset ilmansaasteet eivät leviä maailmaan Christianiasta. Kaikki on naturaalia.

Monarkille kulkuesteiden näkeminen tuottaa nautintoa. Vor Frelsers Kirken spiraalimainen torni on sarvivalaan sarvi. Sinne noustaan kierreportaita, joita on niin monta, että hippi näkee lukumäärän ennalta. Vieteriukkoa kiihottaa kulkuesteen ajatus. Ei olisi mahdollista edetä ellei jaksaisi ponnistaa ylös, porrasta, elostelevasti porrasta ja porrasta, ikuisesti. Loputtoman kunnianhimon escherläiset portaat on rakentanut keijujen kuningas kirkkoon, jossa kumajaa hippiä syyllistävä kello.
  
Tanska oli toisessa maailmansodassa niin natsimielinen että jopa Nato-kiimainen Anders Fogh Rasmussen on sitä kauhistellut. Tämän lähteen mukaan Christiania on nimenomaan entinen Yhdysvaltojen sotilastukikohta, mitä asiaa ei nykyisessä poliittisessa ilmastossa tahdota muistaa. Rakennukset ovat rappeutuneita kuin hippien poseeraus, joka ei mene henkisestä työstä, ainakaan lopputuloksensa puolesta. Se on työn esittämistä. Tietoisen ihmisen esittämistä. Pikemmin vaihtoehdon idean kuin konkreettisen vaihtoehdon esittämistä. Substanssi puuttuu.
  
Christiania on vapaan Euroopan museoalue, jossa vaihtoehtoisten todellisuuksien harhat on tutkittu ja tarkasti asutettu. Siitä on tullut poliisilaitos, joka jakaa sakkolappuja niille, jotka vielä etsivät tai nyt vasta aloittavat. Tällaisten pienyhteisöjen asukkaat kannibalisoivat toisiaan henkisesti niin kuin minkä hyvänsä pienyhteisön toisiinsa kypsyneet jäsenet. Pienyhteisöjen ongelma on nopea ylikypsyminen. Näin ainakin sanoo pohjoisruotsista Christianiaan vuosia sitten ajautunut hippi Jöns. Laitos muistuttaa Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän infrastruktuuria, mutta sääntely lähestyy länsieuroopan normeja ilman muinaisen Putinin Venäjän siiventyviä kostuttavaa "hihihahaa".
   
- "Here Everything is Forbidden."
- "Yeah. Its not a temptation."
 
Jöns tarjoaa oluet. Istumme kivirappusella ja juttelemme niitä näitä. Tytöt lähtevät pissalle. Poika on istuu sylissä. 
 
Suomeen verrattuna Tanska on silti kuin suuri kierkegåårdien yhteisö. Christianissa työssä käyvä sivistynyt eurooppalainen voi rentoutua vapaapäivänä lasten kanssa ja poltella marihuonaa samalla kun lapsen juovat pirtelöä tai nukkuvat. Jöns selittää että paras kukka on tanskalaista Christianiassa kasvatettua eikä maksa seitsemää euroa enemmän grammalta. Itse en ole näiden keuhkosumujen ystävä, vain vapauden ystävä. Espanjalainen hyvä viini maksaa ruokakaupassa kolme euroa pullo.  Suomessa ja Ruotsissa on maailman parhaat sienet, muistuttaa Jöns: "Jos olisin espanjalainen tai italialainen muuttaisin varmasti sienien perässä Suomeen. Suomi on ainoa järkevä maa asua, suippomadonlakkien takia."
     
Viinin laatu taitaa olla nykyeuroopassa poliittinen kysymys. Kaikkiin maihin ei laatuviinejä haaskata. Se on kuin IC-juna joka menee ensin ohi Hyvinkäästä, sitten Riihimäestä, ja lopulta Hämeenlinnastakin. Nämä kun eivät ole keskustalaisia paikkauntia. Tanskassa en luulisi että on keskustapuoluetta olemassakaan. Yhtäkään juhasipilää ei tule vastaan: se geeni on kadonnut. Vielä vähemmän on RKP:läisiä ja kristillisdemokraatteja.

Poliisien liikennevalvonnan peltipönttöjä ei näy kuninkaan mailla kiusaamassa autoilevaa kansaa, eikä näy paljon poliisejakaan. Tämä on yhteistä sekä Tanskalle että Ruotsille. Tieliikenne sujuu sivistyneesti. Vain Suomessa on peltipoliiseja. Ne voitaisiin saman tien maalata sinikeltaisiksi, muistuttamaan siitä, kenen idea tällainen tyhjien tuulenhuuhtomien hyväkuntoisten teiden kiusa on.
   
Ylinopeustapauksia näkee Tanskassa ja Ruotsissa harvoin. Varsinkin tanskassa liikennekulttuuri on hyvin kaavamaista ja meditatiivisen rauhallista. Kulkuesteet ja hidasteet ovat vähissä näkyvän maailman osalta. Mutta kuninkaan miehet ovat tarkkana. Jos liikenteessä hiipii vieraan vallan heliotroopilla näkymättömäksi tekeytyviä vihamielisluontoisia organismeja, silloin saattaa nelikaistaisella moottoritiellä suuret kuorma-autot muuttua näkymättömiksi kuin keisarin uudet vaatteet. Maiseman alastomuudesta katsojan päälle jyrää satatonnia rautaa. Tämä tulee jokaisen VW Vaninsa nokan eurooppaan suuntavan toisinajattelijan ottaa huomioon Tanskan saarilla kuljettaessa. Lukekaa Anderseninne.
     
Tanskalainen arkkitehtuuri hämmästyttää aina vammaisten monitoimitaloista työläisparakkien pimeille käytäville yksityiskohtiensa viimeistelyllä. Ovet ovat kuin Gibson-kitaratehtaan Custon Shopissa Nashvillessä valmistettua puuta. Jopa syrjäisten pikkukaupunkien tehdasalueet ovat silmäähivelevää nähtävää, puhumattakaan kaikesta muusta. Tanskalaisilla on sensitiivisyyttä yksityiskohdille ja graafisuudelle. Seutuja kuljeskellen voisi lahjakas taidevalokuvaaja tehdä elämäntyön. Skyline on kaikkialla tanskassa kovaa puuta.
  
Kun maa on piirretty ihmisen mittakaavaan on läsnä yksityiskohdista nautiskeleva tyyli ja tahdonvoima, mutta samalla elämän osaaminen ja rentous. Vieraanvaraisuus on kuin lipun puna: kirpeä mutta lämmin. Ovilla ei lukkoja mutta vartijat. Ainakin Fredriksbergissä unet ovat psykedeelisiä, hallitsevana värinään kirkas keltainen. Pitkin yötä kuninkaan miehet ystävällisesti tiedustelevat vieraalta matkan tarkoitusta.
    
Fredriksbergistä saa mahtavan parvekeasunnon neljälle hengelle Airbnbn kautta 60 € yö. Suosittelen palvelua. Vapaita edullisia asuntoja on suuremmissa kaupungeissa vähän tarjolla, mutta toisaalta tarjoajille voi lähettää massakirjeenä kyselyitä. Todelliset mahdollisuudet karsiutuvat nopeasti.  
    
Fredriksbergistä kulkee kaksi metrolinjaa, joista toinen kolmen pysäkin päässä Nyhavenista. Ohjaamoton metro on futuristinen kokemus suomalaiselle. Tunnelivisioita voi ihailla avarasta tuulilasista. Muutenkin Tanskassa elellään muutama vuosi edellä pohjoisempaa skandinaviaa. Perinteiset parkkimittarit eivät enää ole käytössä. On vain EasyPark appsi, jolla homma hoituu kieltämättä helposti ja kätevästi. Ruotsalaisessa perinteikkäässä Max pikaruokaravintolassa (s. 1968) tilaukset jätetään helppokättöisellä elektronisella laitteella, joka sujuvoittaa jonotusta, ja on askel kohti pikaruokaravintoloiden robotisoitumista. Tämä on toisaalta jo tulossa McDonaldseihin.
  
Köpis on numeroiden mukaan väkiluvultaan Helsingin kokoinen kaupunki, mutta tuntuu paljon suuremmalta. Tanska on väkiluvultaan Suomen kokoinen vaikka pinta-alaltaan paljon pienempi.
   
Köpenhaminan Tivoli on kaunis lämpimässä kesäillassa kun konsertit alkavat ja illan pimetessä raskaana olevat naiset vyöryvät huvipuiston hurjimpiin laitteisiin vuodattamaan lapsivetensä. Kööpenhaminassa on traditiona lähteä suoraan Tivolista paitsi kylvämään myös korjaamaan, eli synnytysosastolle. Yöllä tansakalaiset katselevat suurista taulutelevisoistaan ohjelmaa, jossa näytetään onnellisia kirkkaanpunaisen peiton alla nukkuvia kuninkaanalkuja.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com