29.7.2016

LEGOLANDISTA VOTKAMUSEOON

Ruotsi ja Tanska ovat siinä mielessä hyvin samankaltaisia kuningaskuntia, että kumpikaan ei varsinaisesti ylitsepursua seksuaalienergiaa. On hyvää uudenpolven miksausyritystä skandinaavisen blondin ja turkkilaisen välillä, vaan totuus on se, että ensimmäiset todella hyvät (lue vatsanpohjassa tuntuvat) sääret näin vasta paluumatkalla Jönköpingissä.
  
Ei voi sanoa, ettei tanskalaisissa ja ruotsalaisissa naisissa olisi vetovoimaa. Mutta se perustuu enemmän söpöyteen ja nätteyteen kuin silkkaan mekaniikkaan. Ruotsalailaiset ja varsinkin tanskalaiset naiset ovat kaikista kasvojensa, sormiensa ja ihonsa hienouksista huolimatta usein luustoltaan aika järeätekoisia mitä tulee jalkoihin. Vähemmän näkee kenialaisen pikajuoksijanaarasgebardin luustoa, joka itselleni toimisi rytmihäiriötriggerinä.
  
Puhdas spirituaalinen sensuaalisuus ei tietenkään sinänsä aseta keholle paljon vaatimuksia. Yleissääntönä on: mitä enemmän lihaa ja vettä, sen voimakkaampi värähtely. 
  
Jälleen täytyy pohtia inhimillisen seksuaalisuuden luonnetta. Mistä siinä on kysymys. Se ei selvästikään riitä olemaan elämän päätarkoituksia puolillekaan ihmiskuntaa. Mistä johtuu esimerkiksi aasian maissa se, että naisten kauneus on tiivistynyt tiettyihin valtioihin, kun taas toiset valtiot on jätetty vaille sulon ylenmääräisyyttä.
 
Voisiko joku selittää tämän biogeneettisesoteerisen mysteerin? Haluaisin lukea afrodisian historian enkä mitään Foulcautin seksuaalisuuden historiaa homonäkökulmasta. Homoseksuaalisuudessa ei ole  mysteeriä, vaan se seuraa tästä pääkysymyksestä suoraan: mitä vähemmän afrodisiaa, sen yleisempää homoseksuaalisuus on. Mutta millä tavalla afrodisian määrä käytännössä lisätään? Ei ainakaan sotimalla, kun maailman historiaa katsotaan. Sotaisat kansat ovat häviäjiä tässä suhteessa.
 
Onko seksuaalisuus vain yksi päihde muiden joukossa? Huume, jolla ihmislaji huumaa itse itsensä aistillisuuksien ja fyysisten erojen hillittömyydessä? Kuinka pitkälle kehon liioittelussa voidaan mennä? Heroiinin isoveli on ehkä seksi ja pikkuveli on sota, joka vaatii yhdenmukaisuutta. Seksissä on riskinsä, joita yhdenlaiset ihmiset tulevat aina halveksimaan siinä missä toisenlaiset luopuvat vaarallisista päihteistä kokonaan.  
  
Samassa tekee mieli kysyä taiteen perusteita ja estetiikan pääsääntöjä? Miksi suomenruotsalaisella puolella niin paljon painotetaan "tietoisen tekemisen" merkitystä. Että sinänsä saman tekevää mitä tekee, kunhan teko on TIETOINEN. Eikö tämä vaatimus ole juuri ironista piikittelyä suomalaisuudelle, joka ei KOSKAAN VOI OLLA tietoista kovin monimutkaisissa kysymyksissä, koska kolonialismi on paitsi tuhonnut myös väärentänyt alistamansa kansakunnan itsetietoisuuden. Ja on turha luulla, että se joka kykenee väärentämään tämään toisten historian ei osaisi vielä paremmin väärentää omaansa.
   
Suomalaisella ja ruotsalaisella on täysin erilainen psykologinen suhde TIETOISUUTEEN. Kruunun miehille tietoisuus on jotakin, joka otetaan karaistuen haltuun ja jota käytetään alistamisen välineenä, hyvin hienostuneella tasolla. Silti, hyvin pitkälle viljeltynäkään, se ei ole mitään ihmeellistä, se on vain työkalu.
 
Suomalaiselle tietoisuus sen sijaan on täynnä mysteeriä ja hallitsemattomuutta. Suomalaisen täytyy kunnioittaa transsendenssiä eri tavalla, koska se on ainoa, josta suomalainen voi saada tietoa itsestään ylipäänsä. Se ei ole minkään väline, vaan päätarkoitus. Tässä on jotakin samaa venäläisen sielun kanssa. Vaikka Venäläinen ei kysy taikasieneltä kuten suomalainen kysyy "Mikä on suhteeni Ruotsiin". Venäläinen kysyy: "Mikä on suhteeni universumiin, kosmokseen, rakkauteen, Jumalaan." Näistä yhtäkään ei ruotsalainen ota vakavasti, sillä hänelle riittää pelkkä hallinta ja vallanpitäminen.
    
Siksi, jos suomalainen omaksuu ruotsalaisen estetiikan ja suhtautumistavan, hänestä tulee vain heikko vasalli ja isojen poikien käskyläinen, orja ja lakeija, ei mitään TOSIOLEVAA. Tällainen (tietoisesti) karhuja moottorisahalla matkamuistoiksi veistelevä kalevalapelle on juuri sitä mitä Kruunun ilkeimmät joupporenttusotamiehet toivovatkin.
  
Mutta sfinksin kysymys, joka ruotsalaiselle voidaan kaikesta huolimatta esittää on se sama, jonka Voltaire jo Kaarle XII historiassaan esittää: miten on kuningaskunnan omavaraisuuden laita afrodisia-afääreissä? Joko taas täytyy neuvoa etsiä Krimiltä ja Ukrainasta?
    
Ruotsissa on teiden asfaltti kuin neekerin mokka, kun Suomessa tiet ovat puoliksi jo rysslannin mallia. Paljon näkee silkasta kulttuurin kypsymättömyydestä johtuvaa epätietoa ja viimeistelemättömyyttä kotimaan säädännössä. Mutta tiedostamattoman käyttäminen taiteen voimavarana on oikeastaan ainoa mahdollinen ulottuvuus siellä missä kirjoitettua historiaa ei ole... tai missä se on kadonnut... tai missä sanat eivät enää riitä.

Ja vastaavasti siellä missä tiedostamatonta ei osata käyttää muuna kuin hallinnan välineenä on helposti kolkkous ja aavemaisuus omaa luokkaansa. Sitä mietiskelee valvoessaan vanhassa koulussa Norrköpingin erämaassa valot päällä koko yön mitä kummitukset seuraavaksi keksivät. Aitoa ruotsalaista kauhua on se kun kello 00:00 kauniina kesäyönä ovelle kolkutetaan. Oven avaamiseen riittävää rohkeutta ei löydy. Näillä kuninkaan etäisillä metsästysmailla lähimpään naapuriin on matkaa ehkä 15 kilometriä. Aivan helposti ei suomessa saa samaa aikaan. Kotoiset kummitukset kun tuntuvat leppoisilta. Kun toiset muut nukkuivat makoisasti, itse värisen koko yön ja kuuntelen koputuksia, kovia paukahduksia. Kuljen lukemattomissa pimeissä huoneissa ja komeroissa kynttilän valossa.
 
 Niille vanhoille ja väsyneille, jotka ovat "graalinsa" jo löytäneet, ei etsiminen merkitse mitään. Toisaalta niillä, jotka tietävät Graalin olevan niin hyvässä piilossa, ettei kukaan toinen voi sitä löytää, on sama tilanne. Tilanne kiihtyy kun ymmärretään varsinaisen Graalin makaavan Donnbasslaisessa hiilikaivoksessa 1200 metrin syvyydessä.
  
Tiedostamattoman kädenliikkeistä seuraa epäjatkuvuuksien ja kaoottisuuksien peilimaailma. Mitä enemmän tanskalainen lakaisee ja siivoaa, sen enemmän ryssä sotkee. Eikö juuri tuo fanaattinen asenne näkyvän viimeistelyyn ja siistimiseen kerro sisäisestä valepukeutumisen tarpeesta. Toisaalta pääasiaksi muuttunut ilmiasu hehkuu kummallista virkistävää energiaa: toissijaisuudeksi määritelty aputehtävä (estetiikka) on vaarassa paljastaa ensisijaisen (jumalallisuuden yksityiskohdissa).
  
Tanskalaisen legopalikat sopivat täydellisesti toisiinsa kaikissa mittakaavoissa ja tarkoittavat Lek God, leiki hyvin. Venäläisen leegot taas ovat kaikki hieman toisiinsasopimattomia kaikissa mittakaavoissa ja tarkoittavat Lek God: leikki on jumalasta... kosmisen jokerin naurua. Legolandissa on jättimäinen leegoista koottu pääkallo ja teemana merirosvous (legohatuissa natsitunnukset). Kun taas votkamuseoon kootaan erään toisen transsendenssin historia.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com