13.7.2016

Ehkä suurin haaste, johon olen itsekin aika pahasti viimeaikoina törmännyt sähköisissä soittimissa on se, että soitinten dynaamiset ominaisuudet eivät ole ihmiskorvalle jalostuneet samassa ajan saatossa kuin fyysisten soittimien evoluutio. Nythän on mahdollista sähköisesti tehdä millaisia hyvänsä dynaamisia koostumuksia, ja ikävä kyllä myös pahasti korvaa rasittavia. Korvan rasittavuus on ongelma, joka ei suinkaan tule esiin selkeänä fyysisenä havaintona vaan pikemmin epämääräisenä tunteena. Haaste on tehdä raikasta ääntä mutta välttää turha rasitus. Sähköisillä välineillä lopputulos voi olla laadukkaita akustisia soittimia helpommin "raikasta" mutta rasittavaa.
  
Tärkeintä tekijälle on säilyttää täydellisin mahdollinen sensibiliteetti, mikä on sitä vaikeampaa mitä enemmän asiat alkavat muistuttaa studiomiehen hikoilua loppuviilauksen äärellä. Miksausta ja masterointia pitäisi tehdä korkeintaan kaksi tuntia päivässä. Mitä ammattimaisempi tekijä, sen kevyempi ja lyhempi on työpäivä.

Tilaäänen hienouksien kuuleminen on itseasiassa ensimmäinen joka kärsii sähköisten soittimien (tuntien kuuntelussa) tuottamasta korvan rasituksesta. Paljon ennemmin kuin huomataan ihan raa-asti joillakin taajuusalueilla tapahtuva korvan väsyminen, tapahtuu tilavaikutelman tylsistyminen. Sen myöstä myös tilavaikutelman luominen ja sillä pelaaminen muuttuvat tekijälleen mahdottomiksi tai epäolennaisiksi.   

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com