6.6.2016

CANCELLING WHITE MALE

Vielä tuli päivänpäätteeksi lähdettyä sunnuntain satakertaisesti hidastetulle tanssiklubille. Ulkoavaruuden kokoisessa salinpimeydessä parikymppisiä vaaleita kaunottaria sekä hevosen ja arabikuningattaren ristisiitoksesta syntyneitä prinssejä. Musiikki jotakin niin hidasta, että minä ehtisin yhden tahdin aikana säveltää sinfonisen runoelman. Täysin taustastaerottumattomien pikimustien miesten silhuettimaiset liikkeet, naisten jännittynyt täysin psyykkinen läsnäolo. Kenkien lattiaan raapimisen äänet. Sitten jostakin suhahtaa kohdalleni korkeissa koroissaan ja narttumaisissa silmälaseissaan afrikkalaisen puolikannibalistisen heimon hedelmällisyysrituaalin apupapitar. Lähden tanssimaan, mutta en todellakaan pysty virittymään tälle aaltopituudelle. Pitelen sirosta kädestä jossa on pitkien sormien jatkeena pitkät hiotut kynnet. Ranteessa ihmiste sukupuolielimistä valimistettu rannerengas. Radioni on hipihiljaa. Ei ohjelmalähetystä. Merci sanoo prinsessa. Jään heiluttelemaan käsiäni autistisesti vailla suhdetta musiikkiin, joka on niin hidasta, etten pysty rakentamaan siltaa kahden rytmiä jaksottavan elementin välille. Katselen käsittämättömyyden teatteria. Onko tällä tanssilla nimi? Henki, suojeluspyhimys? Olen kuin Baudelairen aivossa kaksisataan vuotta kasvanut hyvänlaatuinen kasvain. Valomerkki, ihmiset poistuvat pyytämättä. Haluan nähdä miten tässä käy, menevätkö kaikki tytöt arabioriittensa pilttuuseen? Ei voi olla totta. Kaikki tyttöt lähtevät päättäväisin askelin yksin kohti bussia, ilman saattajia. Vain tämä yksi ihmissyöjäheimon prinsessa kävelee saattajan kanssa hermostuneesti rööki huulessa. Kaikki sadat kolibrit lennähtävät kotipiiloihinsa. Ja tämä on Pariisi.
 
Voi olla, että se on koko tämä maailma, joka minulta jää käsittämättä.  Yhtään ei auta tieto siitä, että kysymys on kosmisesta teatterista.

 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com