17.6.2016

Tulin anomaan armahdusta. Olin kyllä voittaja, mutta voitto ei minkään arvoinen. Lähdin tu(l)ella leikkimään. Olin kuin leeviläinen siroteltuna Jaakobin heimojen sekaan. Henkien kiusaama mies.




He kuuluvat muukalaisiin. Heimoihin, joilla on toisenlainen uskonto. Elämä on rituaalin jäljittelyä. Kesy ja kesyttämätön lintu.




Muukalaisten ylistäminen kuuluu puberteettiin, kuolinvuoteille. Ihmisen viimeiset sanat ovat aina samat. Niitä ei sanota.




Pyhä ulkopuolisuus. Nieltävänä nautittu. Onnellinen mies, eikä ainoastaan se, joka on kärsinyt poikkeuksellisesta epäonnesta. Päänsäryn poistava tietokonepeli.




Ystäväni ei halunnut tekstiviestitellä tietokoneella. Pitkä puhelu poisti päänsärkyni.




Beethovenin Pastoraalisinfonialla on paikkansa, aamupäivän kirkkaudessa, kun ajelee rauhassa mainiolla uudella autolla ruuhka-ajan jälkeen. 
 

Tapasin ranskalaisen säveltäjän nopeasti. Hän oli vanhan koulun mies, eikä halunnut ymmärtää (huonoa) englannin kieltä, mutta laittoi rintakehääni voimakkaan kuumuuden.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com