16.6.2016

Ranska viimeistään avasi silmäni sille, että eurooppalainen kirjallisuus on kuollut. Paras mihin luonnollisella kielellä voidaan päästä on amerikkalaistyylinen syvämerkityksisen yhteisymmärryksen ja spontaanin innostuneen assosioinnin huikean taitava teeskentely. Kun tosiasia on se, että kokemus on äärisolipsistinen ja äärisubjektiivinen psykedelia, jossa vain synkronisiteetti alitajuisten pohjavirtausten tasolla on jaollista ja kaikki muu yksityistä kuumehourailua.
  
Mikään ei vaikuta tai vakuuta pelkästään luonnollisen kielen tasolla ilman tiettyä yhtenäistä vihkimystä ja rituaalia. Kaikista selvimmäksi nykyeuroopassa käy se, että luonnollinen kieli yksin ei voi kantaa merkitystä. Se voi ainoastaan viehättää soinnuilla tai sanojen myrskyllä, mutta merkitystä se ei kanna enempää kuin Kabbalan piirrosmerkit, jotka ovat mysteereihin vihkimättömille käsittämättömiä.
  
Jonkin kielen osaaminen ei ole kovinkaan merkityksellistä kaiken sen kantaman triviaalin "sisällön" ymmärtämiseksi. Globaalisaation vihkimättömyyden tilassa sana voi korkeintaan olla solipsististen psykedeelisten vaikutelmien karkea suodatin tai kehys.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com