23.6.2016

Tärkein kriteeri, jonka taiteelle asetan, on: energian täytyy kohottaa juuri minua tästä alhosta jossa makaan. Tämä pätee omaan tekemiseeni tai kenen hyvänsä tekemiseen. Jos kriteeri ei toteudu ovat sofismit turhia.
 
Tästä näkökulmasta Shakespearen Rossin Henrikianan suomennos on taidetta. Joku Umberto Econ Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki ei oikein ole. Kyllähän sekin romaani hyvin alkaa, mutta onko kukaan lukenut sitä alkua pidemmälle? Minä en pysty lukemaan sivuakaan sitä pohtimatta: miksi ihmeessä tällaista luetaan? Koska kaikki muutkin lukevat? Ei ole mitään parempaakaan? Mutta mitä se tekee minulle? Kohottavaako se on juuri minun sielulleni?
  
Mitä sielut ovat? Miksi ne ovat niin erilaisia, eri tavoin kehittyneitä, eri kokoisia, eri ikäisiä, kaipaavat niin eri asioita? Onko sielu olemassa, tai relevantti konsepti ylipäätään? Mikä muu voisi selittää kaikki rodulliset erotkin huomioonottaen hyvin homogeenisen ihmislajin sisäiset psyykkiset ja henkiset mittaamattoman suuret erot? Sielut syövät vaikutelmia. Kuka mitäkin tarvitsee. Mihin vaikutelmat varastoituvat?
     
Olen alkanut katsoa maailmaksi ja elämäksi kutsuttua kosmista näytelmää yhä epäluuloisemmin silmin. Näytelmä on hyvin outo, pääpiirteissään epämiellyttävä, usein kuoliaaksiväsyttävä, eikä sitä pääse pakoon. Kysyvätkö kanssaolennot, kohtalotoverit, tai edes näyttämöillä heiluvat poliisit, itseltään: mitä tämä vaikuttaa minun sieluuni? Olenko minä olemassa? Onko minulla sielu? Miksi kaipaan juuri näitä vaikutelmia? Siksikö, että minun sieluni tarvitsee juuri tätä ravintoa. Vai siksi, että kaikki muutkin näyttävät tarvitsevan täsmälleen tätä ravintoa?
 
En ole Umberto Econ kirjallisuuden ylin ystävä. Joka toisella rivillä jokin tautologia, tyhjäkäynti. Maailmankuva kuin kone jonka tarkoitus on väsyttää. Olen enemmän tällaisen victorturner-tyyppisen poeettisen asiatekstin kannalla. Minuun vetoaa kirjat, joissa ei ole ainuttakaan turhaa lausetta tai sanaa.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com