2.6.2016

NOVALISKOMPLEKSI

Holotrooppisen tietoisuuden ehkä tärkein piirre yksilöllisen elämämme kannalta on se, että voimme käsittää ettemme ole sidottuja johonkin kohtaloon tai DNA ketjun pätkään, emme asuinalueeseen tai etnokseen, vaan olemme vapaata kosmisen teatterin rekvisiittaa siirrettävissä minne hyvänsä haarautuvien polkujen puutarhassa ja vapaan muuntumisen tiellä. Vain holotrooppinen tietoisuus vapauttaa etnoksen jussipaidasta, jonka kudelmista kvarkinkokoiset sofioksasnoidat ilkkuvat kiroten ja jähmettäen epätoitoisuuteen jokaisen isänmaallisen solumme. Hylotroopisessa tietoisuudessa etnoksen kvarkkihaarniskan pakoilu ei ole muuta kuin rajalle kävelyä ja siellä viivyttelyä, kunnes rajaviranomaiset kaatavat meidät karhuna tai hirvenä.
  
Mitä tulee runouteen ja kuvitteluun, kaikista näistä asioista ja kosmisen teatterin dialektisista perspektiivilabyrinteista puhuu myös Gaston Bachelard, joka parikymmentä vuotta sitten yllytti minua suomalaisen runouden umpeutuvien latujen aamuvarhaiselle hankikannolle.

Nyt ne umpihankeen juostut askeleet ovat jo kadonneet lakkaamattomaan tuiskuun, ja puhun sairaampana romantikkona kuin Heine ranskassa. Laulujen kirja jäi kirjoittamatta: jokaiselle laululle oli viritetty poispuhaltava taika. Jokaisen vastasyntyneen lapsen vei asuinrakennusten liepeillä sutena hiiviskellyt kirouksen emanaatio. 

Tarkasti on laskettu ja suunniteltu tämä musiikittomuuden arkkitehtuuri, että lukuisat rakennusmiehet osaavat sen tarkasti rakentaa. Nämä ihmisen luomat sääolosuhteet, jotka räikeän synkästi muistuvat mieleen varsinkin näin kauniina päivänä. Tässä ehdottoman pakotietä vailla olevassa kosmisen seniliteetin puolitoista metriä korkeassa teatterisalissa, jossa joka vuosi samaan aikaan lausutaan täsmälleen samat vuorosanat. 
   
Vielä äärettömmämmin uuvuttavaa on havaita se, että siinä missä slaavilainen henki vastustaa sääolosuhteita ja toimii niiden huumoripitoisena vastapoolina, skandinaavinen henki ei ymärrä huumoria. Se pyrkii näköjään täydellistämään luonnonoikkujen väkivallan. Kirkkoja polttamalla se yhtyy johonkin ukonilmaan, joka ei ihmisraasun isottelusta välitä.
  
Mitään hyvää ei ole pakanuudessa. Mitään hyvää ei ole paavinkirkossa. Miten voisi uuvuttavuuden ja raikkaan hengen täydellisen poissaolon vielä jotenkin väkivaltaisemmin ja ehdottomammin alleviivata. Ole tässä nyt ihminen ja osa tätä ripustusta, joka on tarkoitettu ulkopuolisen itsetyytyväisen havaitsijan ihmeteltäväksi: voiko taikuus sittenkin näin toimia että he alistavat itse itsensä. Tyytyväisen kävelee feodaaliherra hänelle valmistettuun ateriapöytään, runsaat ovat tietämättömyyden ja ulkopuolisuuden antimet. 
  
Holotrooppista kokematonta päätä sekoittaa monet opit, eikä mikään niistä johda ihmiselämään. Nyt rutiinien hakkuuaukeat ovat kasvaneet täyteen silmäähivelevää lepikkoa.
  
Bachelardin suomennettukin Tilan poetiikka on kaikille tuttu. Tässä muutama netistä löytynyt englanninnos .pdf muodossa
  
 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com