24.5.2016

Yö on seremonia seremonian sisällä

Aleister Crowleyn kesämökki huojuu

perspektiivin kulmakertoimet liikahtelevat

henget takertuvat kristallien kärkiin

Mitä Apollon soitti sinulle kitharalla
mitä hän sinulle ennusti?
Näytettiinkö universumin rakenne
vai esi-isien kallonmuoto?

Hirtetty mies katselee ikkunasta pihapuiden oksia,
niistä ei kuroudu geometrinen ornamentti.
Puut viestivät: katso sisään, huoneeseen.
Meillä puilla ei ole sinulle asiaa juuri nyt.

Hirtetyn miehen sädekehä on viidenkymmenen
tuuman päässä hirttosilmukasta. Huoneen
toinen pääty, täysikuu. Hän katsoo
vaimoaan, mustaa tyhjää peiliä

johon voi piirtää valkoisella liidulla

ja kaiken voi pyyhkiä

Vaimo hengittää ääneti. Jokaisella hengenvedolla
nenänvarsi venyy tyhjästä äärettömään.
Hengityksen puolivälissä hän on kaunis

kuin suuri alkuluku
tai pieni kissajumala.
 
Enkeli jakaa laulukirjoja pimeyteen

Valoa hän ei uskalla luvata.

Enkeli kumartuu vaimon puoleen
ja pyllistää yleisölle. Tähtisilmä

Havaitsija pakenee hiustensa luolaan.
 
Narri raakkuu nuotin vierestä:
 
"We are circling
Circling together
We are singing
Singing our heart song
This is family
This is unity
This is celebration
This is sacred”
 
Vaimon irtileikattu nenä verenpunainen
juures, pian se kasvaa uudelleen
 
Ihmiset kuin suuren vessan ympärille
kasatut kristallit muodostavat linjoja.
Linjat muodostavat taivaankappaleita.

Paljasjalkainen hallitsija istahtaa

eteisen tuolille ja löytää lattialta villasukat.

Tarkasti asetetun kynttilän viisi valonsädettä

leikkaavat hänen kurkkunsa.

WC:n kristallipeili on ikkuna toiseen maailmaan.
Peilistä katsoo hän jolla on hallitsijan kasvonpiirteet
ja salametsästetyn villieläimen sielu

Noidan kanssa liittoutunut varjo ei lakkaa hohottamasta

vaikka sille paljastaisi kaiken. Havaitsija hautaa itsensä
elävältä, miekkoineen, viikinkikypärä päässään. Sielun komitea
riitelee läpi yön.
 
Verhojen takaa salattu hallitsija kurkistaa:
viidakon kuningattaren takapuoli, paksu
juomapullon korkki jonka voisi ruuvata auki.
Hiilihappoinen auton ikkunalla lämmennyt
Doctor Pepper purskahtaa kasvoille. Afrofilian
riivaama tanssija ja irtotakapuoli.

Kummallinen havaitsemisen leikki täynnä 
informaatiota, jumalan lakkaamatta muuttuvaa 
ilmettä. Vain asennostamme riippuu minkä 
ilmeen havaitsemme. Sarvieläin tuijottaa
illuusioiden läpi sammunutta kohtalonavigaattoria.
   
Demeter soittaa kulhoja auringon takaisessa

ikkunassa huojuu vihreä hologrammimaailma.

Apollo sekoittaa väkevän lääkkeen vaimolle
Mutta miehelle vahvasti maustettua vettä

Kuoleman köynnökseen hirtetty päihtyy
Vaimo huokaisee, kuoro haukottelee

Yön lyhyys paljastaa houreiset kyyhöttäjät. 
He ovat menettäneet mahdollisuutensa laulaa.  

Aleister Crowleyn kesämökki huojuu
Ikkunoiden alta rätisee kipinöitä
Ajaton rituaali ajallisen sisässä.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com