8.5.2016

YKSILÖ JA TEOLLISUUS

Taiteellisiin uravalintoihin liittyy aina sellaisen uhrauksen haju, josta uhrauksen tekijä ei voi olla etukäteen lainkaan tietoinen. Uhraukset ovat aina henkilökohtaisia ja huomattavan erisisältöisiä siihen verrattuna miltä ne äkkiä katsottuna vaikuttavat.

Tavallaan näihin asioihin liittyy hyvin vähän mitään rationaalista tai selväjärkistä. Taiteilijoiden asiat ja valinnat, menestykset ja pettymykset ovat todellisuudessa niin äärettömän subjektiivisia, että juuri mikään ei yhdistä heitä keskenään. Tai ehkä hyvin nuorilla yksilöillä on vielä jotakin yhteistä, he ehkä vielä kulkevat parvissa. Mutta ainakin minusta tuntuu siltä, että tämän ikäisenä kuin itse olen ei yksinäisyydelle ole vaihtoehtoa.
  
Kai tämä tunne johtuu siitä, että mitä selvemmin käsittää omat puutteensa ja toisten puutteet, sen vaikeampi on enää ottaa mitään identiteetin horjuttamiseen tähtäävää vertaisarvostelua vastaan. Silti eniten kaipaa oraakkelinlauseita, imukuppeja selkään, joilla paha veri imetään.
  
Monille, hyvin monille, taiteellinen toiminta, edistyminen työ sinänsä, toisten rohkaisu, selväjärkisen asenteen etsiminen ei merkitse juuri mitään.  Kynnys on teollisuuteen sisäänpääsemisessä. Teollisuus kyllä hoitaa käytännöt, kunhan teollisuuteen vain pääsee sisälle. Taiteelliselle ihmiselle on vaistomaisesti selvää että telepaattisen yhteyden, manipulaation, suggestion pakkokeinot ovat kaikkea järkiintymisen ja intellektuaalisen koherenssin yritystä mahtavampia voimia. Teollisuus on kontrolliteollisuutta, jonka voimaa ei yksilö voi kyseenalaistaa. Yksilön vapauden ainoa ulottuvuus on etäisyys ja etäällä pysyminen. Kenttien supermagnetismia ei voi eikä kannata yrittää vastustaa niiden vaikutusalueelta käsin. 
  
On vaikea nähdä missä määrin tämä johtuu selkeän taiteen ja kulttuurin läpikotaisesta tuotteistumisesta ja kaupallisuudesta, missä määrin taas jostakin muusta, ehkä evoluution seuraavasta askeleesta. Vain ikään kuin huikealla hypyllä keskeneräisestä yksilöstä täydelliseksi tuotteeksi on merkitystä. Teollinen tuote ei enää ole yksilö. Se ei edusta saavutusta yksilöllisyyden erityisessä lajissa. Saavutukset ovat kokonaan toista lajia. Ne vaikuttavat siltä, kuin ne olisivat samaa lajia, yhtä ja samaa jatkumoa ilman hyppyä. Ne eivät myönnä olevansa toista lajia. Robotit juoksevat kilpaa ihmisyksilöiden kanssa ja ovat kilpajuoksussa ylivoimaisia. Robotit valtaavat palkintosijat. Vaikka ihminen olisi ihmisistä paras, hän joutuu hännille. Kilpailuun ryhtyminen voi vain selventää ja kärjistää olennaista eroa.  
    
Onnistuneen hypyn tekijän on oltava vieras ja lahjakuoren etäisyydellä, kuin Amy Winehouse, Whitney Houston tai Prince. Lopulta teollisuusrobotit riisuvat naamarinsa ja takaa paljastuu ihmisolento lihaa ja verta. Kun yksityisyyden holvit kuoleman jälkeen avataan, löytyy sieltä 37 000 tuntia Billy Joel coveräänityksiä.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com