7.5.2016

VENÄJÄPUHEEN SÄÄNNÖT

Retorisesti puhe Venäjästä muistuttaa psykedeelisiin aineisiin liittyvää keskustelua. Kiihkeät ja innostuneet palopuheet, jyrkät kannat ja varmojen tietojen julistukset saavat AINA vastaansa samalla mitalla vastakkaista asennetta, tietoa, innostusta, dissausta. On luonnonlaki, että saarna aiheuttaa vielä kovemman vastasaarnan, ylistys tai dissaus aiheuttaa täydellisen tyrmäyksen. Perustelut tällaisessa ylilyöntipingiksessä ovat yleensä tieteellisen argumentaation kriteereistä kaukana. Argumentaatio on usein muotoa: minusta tuntuu tältä (tai: tiedossani on tällaista ja tällaista dataa) ja se on siksi todistusvoimaista. Helposti koviksi ärtyvät vastakkainasettelut eivät edistä asiaa tai lisää tietoisuutta.
  
On ehkä helpompi käsittää se, että subjektiivinen kokemus, joka liittyy psykedeelisiin aineisiin, ei ole mitenkään universaali kokemus. Omasta kokemuksesta ei voi johtaa kenenkään toisen ihmisen kokemusta. Tämä on aksioma, perusta, lähtökohta. Ei voi painostaa tai pakottaa toista ihmistä kokemaan asiaa samalla tavalla. Kokemusten laajuuksia ja moninaisuuksia ei voi kontrolloida tai rajoittaa. On mahdollista kuvailla omaa kokemusta. Siitä voi syntyä tarina. Jos tarinalla on yleispätevyys, se on toisella abstraktiotasolla kuin kokemus, joka kertomuksen synnytti. Kertomus voi olla yleispätevä myytin tasolla.
 
Voi olla, että venäjäkeskustelussa kannattaisi suosiolla noudattaa samoja hyväksihavaittuja sääntöjä kuin ns. deelikeskustelussa. Deelikeskustelussa linjana on, että vahvoja väitteitä sopii esittää VAIN hyvään ja mielellään tieteellisesti pätevään argumentaatioon pohjaten. Tässäkin tapauksessa pitää hyväksyä se, että vahvinkin tieteellinen tieto kohtaa aiheesta johtuen AINA vakavastiotettavaa kritiikkiä. Julistavat väitteet ilman muuta pohjaa kuin että "tämä on totuus" tai "tältä minusta tuntuu" eivät ole tervetulleita. Mikään jäykkä, fiksoitunut ja vakaumuksellinen yhden totuuden julistaminen ei ole tervetullutta.

Poleemisia asioita voi esittää korkeintaan muodossa: "Tällainen mielipide on olemassa. Millaisia ajatuksia herättää?" Keskeisenä kriteerinä ei siis ole se, mikä on totta vaan se, millä otteella keskustelua käynnistetään ja ylläpidetään.
  
Provosoivat väitteet voivat joskus synnyttää hyvää keskustelua, jos keskustelijoina on täsmälleen tietynlaisia ihmisiä. Mutta ihmisiä ei julkisessa keskustelussa voi rajata. Siksi provosoivat väitteet eivät ole tervetulleita. Julkisen keskustelun on tultava toimeen ilman provosoivia väitteitä (jotka toki ovat älykkään rajatun keskustelun suola).
 
Tunnustan, että olen itse julkisessa venäjäpuheessa syyllistynyt kaikkiin mahdollisiin virheisiin. Asia on opittu kantapään kautta. Nyt allekirjoitan mukisematta yllä muotoillun ehdotuksen julkisen keskustelun säännöiksi. Tietyissä aihepiireissä on hyväksyttävä se, että julkinen keskustelu on säänneltyä. Jos sääntöjä ei julkisessa keskustelussa noudateta, vaan esimerkiksi valtamedia jatkaa sääntöjen rikkomista ja äärimmäisten kantojen esittämistä, vastaprovokaatioita on tietysti mahdotonta estää. Hyvä esimerkki tällaisesta oli performanssi nimeltä SAFKA, joka vastasi performatiivisella provokaatiolla vuosia jatkuneeseen sääntöjen noudattamatta jättämiseen valtamediassa.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com