20.5.2016

ANTON LAVEY: SAATANALLINEN RAAMATTU

(Olen hieman editoinut tätä luonnosmaista tekstimylläkkää. Editointi jatkuu myöhemmin.)

"Hän pukeutui diabolisen herrasmiesmäisesti, hän oli maalannut talonsa mustaksi, ajanut päänsä kaljuksi ja alkanut pitää lemmikkieläimenään Togare-nimistä leijonaa"
"Askel askeleelta LaVeyn elämä muuntui eräänlaiseksi phibesmäisen epätoivoiseksi ja dekadentiksi omaksi universumikseen, jossa hän kuitenkin itse määritteli todellisuutensa. Tuossa universumissa hän loi musiikkia, taidetta ja kirjallisuutta, jolla hän ei pätkääkään yrittänyt miellyttää laajempaa yleisöä."
"The Satanist, on the other hand, regards traditional witchcraft as merely a neurotic reaction against the established religions of the parent culture. The worship of any deit or deities—under any guise whatsoever—is repulsive to the Black Magician, who considers all protestations of faith or trust in a supernatural protectorate to be humiliating demonstrations of cowardice and emotional insecurity. Satanism has been frequently misrepresented as “devil worship”, when in fact it constitutes a dear rejection of all forms of worship as a desirable component of the personality. It is not so much an anti-religion—a simple rebuttal of any one belief—as it is an un-religion, an uncompromising dismissal of all insubstantial mysticism. As such it represents a far more serious threat to organized theologies than do the archaic customs of the old dæmonologies." Satanic Bible: Preface By Michael A. Aquino


Anton LaVeyn Saatanallisen raamatun voi nähdä 1960-70 -lukujen hippiliikkeen sarkastisena kritiikkinä. Hippiliikkeessä nähtiin kristillinen alkuseurakunta, joka koettiin tapauskovaisuutta harmillisempana ilmiönä. Myös CIA-operatiiviseen toimintaa kuului hippiliikkeen likvidoiminen. Lähtökohtaisesti voi kysyä: mitä satanismia se sellainen on, joka painetaan kirjaksi ja myydään kaikelle kansalle? Ei ainakaan mitään salatietoa. Olisi korkeinta mahdollista Wikileaksiin verrattavaa humanismia tehdä todellisesta satanistisesta esoteriasta julkista tietoa. Lähes parodisilta kalskahtavat vanhahtavat kielelliset ilmaisut LaVeyn tekstissä myös vihjaavat kielestä poskessa. Myös LaVeyn hedonismi vaikuttaa jotenkin hieman liian sympaattiselta ihan oikealle "Naantalin mustalle auringolle". Mutta voisihan se olla jokin uusi yhä syvemmin syöpäinen juoni saada populaari yleisö uskomaan, että satanismi on nyt jotakin juuri tällaista. Toisaalta LaVey on kaikkien aitoamerikkalaisten positiivisuusoppaiden ehdoton huippu:
"The Satanist, realizing that anything he gets is of his own doing, takes command of the situation instead of praying to God for it to happen. Positive thinking and positive action add up to results."


   
Perinteisesti kristinuskon mystinen siipi on korostanut henkistä elämää ja jättänyt fyysisen kehon tarpeet syrjään. LaVeyn luennassa tämä asetelma käännetään kärjistetysti ylösalaisiin: huomioon otetaan ruumiintarpeet, mutta henki ei ainoastaan jää heitteille, vaan se kielletään kokonaan. Kyseessä on radikaali vastakilvoittelu katoliselle mystiikalle. Henkisen todellisuuden olemassaolon kieltäminen ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö energiaa pyrittäisi imemään juuri sieltä.
 

Tapio Kotkavuori toteaa Saatanallisen raamatun suomenkielisissä esipuheissa, että länsimainen yhteiskunta on vuosikymmenten saatossa osoittautunut saatanalliseksi juuri tämän kirjan hengessä. LaVeyllä on siis maine tulevaisuutta ennustavan profetian kirjoittajan vähän samaan tapaan kuin Orwellilla. Samalla tämä yhteiskunnan saatanallistuminen tarkoittaa huonoja uutisia LaVeyn kaltaisille satanisteille: mitä puhtaammin saatanalliseksi yhteiskunta käy, sen vaikeampi siitä on löytää puhtaasti satanistisia tehoja. Parhaat tehot saatiin irti silloin kun Paavin valta oli järkkymättä huipussaan. Mutta nyt saatanallisuudesta on tullut jännittävän kuriositeettimaisen tyylittelyn ja liioittelun sijaan kylmää teollisuutta. Sille on käynyt täsmälleen samalla ikävällä tavalla kuin Baudrillardin kuvaamalle postmodernille. Vakiintuneena valtiokoneeksi, sotakoneeksi, kokonaiseksi massojen orwellaiseksi maailmankatsomukseksi, ja kenties jopa länsimaisten valtioiden uskonnoksi, satanismissa on kovin vähän enää mitään kutkuttavaa.
 
Nykyinen satanistinen tiedonvälitys, massamedia ja koululaitos toteuttavat tätä LaVeyn muotoilemaan maksiimia koko voimallaan:

"The most dangerous of all enthroned lies is the hok’, the sanctified, the privileged lie the lie everyone believes to be a model truth. It is the fruitful mother of all other popular errors and delusions. It is a hydra-headed tree of unreason with a thousand roots. It is a social cancer!
 
The lie that is known to be a lie is half eradicated, but the lie that even intelligent persons accept as fact—the lie that has been inculcated in a little child at its mother’s knee—is more dangerous to contend against than a creeping pestilence!
 
Popular lies have ever been the most potent enemies of personal liberty. There is only one way to deal with them: Cut them out to the very core, just as cancers. Exterminate them root and branch. Annihilate them, or they will us!"

 
LaVeyn teksti ei avoimesti kerro tai analysoi esitettyjen ajatusrakennelmien tuottamia seurauksia todellisuuden tasolla. En tiedä ottiko LaVey huomioon, että hänen oppinsa tulisi pian kategoriseksi imperatiiviksi: massojen ainoaksi laiksi vailla poikkeusta. Mutta kuten yllä olevasta lainauksesta voi huomata, teksti sinänsä ei menetä totuusarvoaan vaikka konteksti kääntyy nurin. LaVeyn teksti alkaakin herjata sitä maailmaa, jonka se on itse tuottanut.
  
Kun alkuperäinen satanismi oli juurtunut magiaan, LaVey lainasi saatanalliseen oppiinsa Nietzscheltä loogisen positivismin perusajatuksen: usko magiaan on merkki mielenvikaisuudesta. Tällainen kääne on merkki siitä, että elettiin Saatanan aikakauden ensimmäisiä pornonhehkuvia päiviä. Elettiin postmodernin inkubaatioaikaa. Nyt vuonna 2016 eletään postmodernin vakiintumisen aikaa, jossa immoraalisessa mielikuvituksessa on menty jo äärettömyyksienkin yli. Nykyihmisestä vain ydinsota voi enää tuntua kiihottavalta. Hillary Clinton koko näkyvän maailman presidenttinä tulee vastaamaan juuri tähän perustarpeeseen. 
  
Lavey puhuu tuhoamisen rituaalista. Nykyinen venäjänvastainen toiminta on tuhorituaalin valmistelua. Neuvostoliiton tuhoaminen oli tuhorituaali. II maailmansota oli täysin tietoinen satanistinen tuhorituaali, kuten allaolevissa videoissa vakuutetaan. II maailmansodassa tuhoaminen suuntautui nimenomaan Neuvostoliittoon. Tietysti siinä hyökkääjillekin tuli yllättävän suuria tappioita. Mutta paljon saatiin tuhotuksi. Stalin noiduttiin osaksi tätä tuhorituaalia, kuten Bulgakov kuvaa.     

 

Kenties yhteiskunnassa joka on läpikotaisin satanistinen, pikemmin kuin varsinaisesti satanistisissa salaseuroissa, kehittyminen tapahtuu käänteisen oppimisen tietä. Ensin opitaan väärät asiat ja sitten initioidutaan rituaalisesti aste kerrallaan. Initiaatio on houkuttelevan väärinkäsityksen korjaaminen. Väärinkäsityksiä ylläpitää koululaitos ja media valtavan toistonsa avaulla. Lopulta paljastuu se mikä on totta, kaikessa banaalisuudessaan, se minkä lapsikin tiesi heti aluksi, mutta mikä kiellettiin.





Tämän kolmekymmentä vuotta vanhan videon sanoma ei ole vanhentunut. LaVeyn tytär ja satanisti Schreck puhuvat Saatanan hallitsemasta yhteiskunnasta ja tulevasta Saatanan vuosisadasta. Satanisti Schreck puhuu tuhon rituaalista, eliitin uskonnosta ja siitä kuinka hevaripellejen satanismi ei ole tietoista, eikä oikeastaan edes toivottavaa kultin kannalta. Olennaista on tässä yhteydessä pohtia sitä, miten näiden hienosti argumentoivien pehmeä-äänisten ja kieltämättä miellyttvän älykkäiden satanistien vilpitön kuva maailmasta on muuttunut toiseksi.

"The emphasis upon ritual in the Church of Satan is ‘intended to focus the emotional powers within each individual’." 
Satanistihan ei ole rehellinen, hänellä on vain korkeampi mandaatti valheteluun kuin tekopyhillä kristittyillä. Kristityn valehtelu on tiedostamatonta satanisti valehtelee tietoisesti. Niinpä nykyisen vaiheen uusliberalismi on uutta kunnon satanismia. Se on luovaa hiljaista pahuutta joka ääneti on muuttunut maailman vallitsevaksi rakenteeksi. Se on kaapannut kaikkien rahat. Se juhlii voittoaan, hegemoniaansa ja ylivertaista älykkyyttään suhteessa kristillisiin tylsimyksiin. Voitohuumassaan se ei tiedä voivansa tehdä kosolti eritasoisia virheitä.
  
Saatanaksi kutsuttu LaVeyn "Dark Force of Nature" voisi Tom Campbellin terminologiassa kääntyä simulaation sääntöjoukon emanaatioksi. Luonnon pimeä logiikka on virtuaalisen todellisuuden sääntöjoukon ruumiillistuma. Juuri tähän sääntöjoukkoon satanisti haluaa samaistua, ja sen taajuudella resonoida. Mutta juuri sillä hetkellä uusliberalismin sokaisemat tekevät kuolettavan virheen ja jostakin korkealta yläpuoleltaan he kuulevat Saatanan ylimielisen naurun. Jumalani, miksi minut hylkäsit, huudahtaa Thatcher. 

LaVeyn satanismissa kielletään kaikki mystinen. Niinpa siinä kielletään myös Campbellin muotoileman kontekstiriippumattoman tietoisuuden olemassaolo. Satanismin viimeinen ja korkein initiaatiorituaali on se, jossa kontekstirippumattoman tietoisuuden olemassaolo jälleen myönnetään. Vasta korkeimmalla asteella voitaisiin myöntään se, mikä on tiukimmin kielletty. Tämä on Kristus-filtteri. Kun mystiikan kanssa olisi maailmassa enää yksi ihminen jäljellä, satanismin ylipappi voisi myöntää hänet Kristukseksi. Kristusta ei suinkaan kiiruhdeta löytämään kehdosta, vaan hänet löydetään ehkä Corcoran valtionvankilasta, jossa 81 vuotias muusikko Charles Manson tälläkin hetkellä viruu. Satanismin korkein arvoaste olisi Kristus-Saatana, kaukaisten tulevaisuuksien Beelzebub-jumaluus.  
"As I listened to LaVey talk that first time, I realized at once there was nothing to connect him with the occult business. He could not even be described as metaphysical. The brutally frank talk he delivered was pragmatic, relativistic, and above all rational. It was unorthodox, to be sure: a blast at established religious worship, repression of humanit’s carnal nature, phony pretense at piety in the course of an existence based on dog-eat-dog material pursuits. It was also full of sardonic satire on human folly. But most important of all, the talk was logical. It was not quack magic that LaVey offered his audience. It was common sense philosophy based on the realities of life." Burton H. Wolfe, 2. esipuheesta.
LaVeyn opetuksessa ei suhtauduta myönteisesti psykedeelisiin huumeisiin. Kenties nuo aineet voisivat paljastaa jotakin kiusallista. "Common sense philosophy based on the realities of life" on hauras tila, jonka läpi voi nähdä. Metafysiikan kieltäminen kuuluu paranormaalien ilmiöiden tuntijoiden tehtävänkuvaan. Paranormaalia pitää etsiä, mutta ei niin hyvillä välineillä, että se todella löydettäsiin. Kun on koko elämä etsitty, voisi jo todeta: ei löytynyt. 
      
Michael A. Aguino mainitsee tässä haastattelusa kohdassa 7:10 : kirkon jumalanpalelus on sielun kannalta KUOLLUT kokemus. Tämä LOPUTON JUMALANPALVELUS KUOLLEENA KOKEMUKSENA kuuluu jotenkin erottamattomasti saatanan repertuaariin.








The Satanic Biblen alkukielinen versio on ladattavissa tästä linkistä.
n

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com