26.5.2016

SEREMONIA SEREMONIAN SISÄLLÄ

Psykiatri Stanislav Grof hahmottaa ihmisen tietoisuudella olevan kaksi radikaalisti toisistaan poikkeavaa muotoa:

"Grof distinguishes between two modes of consciousness: the hylotropic and the holotropic.[5] The hylotropic mode relates to "the normal, everyday experience of consensus reality".[6] The holotropic has to do with states which aim towards wholeness and the totality of existence."  Wikipedia

Brittiläinen tutkija Angela Voss kirjoittaa samasta asiasta näin:

"Myers draws our attention to the importance of the symbolic image as an interface between two dimensions or levels of consciousness, and this leads us now to consider traditions in which the imagination itself is regarded as cognitive. The psychical researchers were aiming for scientific respectability through adopting a rational, methodically thorough examination of non ordinary consciousness. "

Grof huomauttaa (suomennetussakin) teoksessaan LSD and the Cosmic Game, että luonnollinen kieli, jolla ihminen käsitteellistää, etäyttää, tarinallistaa ja mytologisoi kokemuksiaan, ei toimi holotrooppisen tietoisuuden kokemusten kuvauksiin. Holotrooppisen kokemuksen osat täytyy ensin (symbolin tai metaforan avulla) muuntaa hylotrooppisiin vastineisiinsa, jotka vasta voidaan sanallisesti ilmaista.

"symbolic image as an interface between two dimensions or levels of consciousness" Voss

Grofin (1967) esittelemän aineiston perusteella siirtyminen hylotrooppisesta tietoisuudentilasta holotrooppiseen edellyttää ainakin ensimmäisellä kerralla "egon symbolisen kuoleman" läpikäymistä. Egottomasta tilasta puuttuu subjekti-objekti/minä-toinen -peli: 


"It would be well for you to note that what you call “normal consciousness” means the raising up of the barriers between your mind and another human mind. But behind all that there is among human beings a deeper self, a subjective mentality that can trespass into the domain of other subliminal selves, that meets with few barriers." Voss


Holotrooppisen kokemuksen (egotonta) tilaa ei pidä sekoittaa toiveajatteluun sellaisen tilan olemassaolosta tai saavuttamisesta. Kaikissa nykyään suosituissa henkisissä vaihtoehtoliikkeissä puhutaan tästä asiasta. Mutta holotrooppiselle tilalle ei itseasiassa anneta paljon muita määritteitä kuin sen tavoiteltavuus (jostakin näkökulmasta).
 
Grofin kokoamasta aineistosta (1967) välittyy sellainenkin tulkintatapa, että alkuperäinen holotrooppinen jumalallinen tila on muodostanut sisäänsä kolmiulotteisen ainemaailman hylotrooppisen pelitilan, Maailman teatterin, vähentääkseen autuaallista pitkästymistä itsessään. Maailmateatterissa pieniksi egomurusiksi frakmentoituneet tietoisuuden alkiot ovat alkumeren sodassa kaikki kaikkia vastaan. Evoluution myötä he keksivät etnoksen idean, jolla voivat mahdollistaa riitelevien egojen välisen yhteistyön. Etnoksen vallassa olevat tietoisuuden meren eristävissä märkäpuvuissa uiskentelevat pisarat muodostavat laajempia tietoisuuskeskittymiä luomalla itselleen viholliskuvia toisista etnoksista. Etnoksen päämäärä on maailmanherruus. Etnos haluaa tuhota viholliskuviksi noidutut toiset etnokset (samanlaiset tietoisuuden meren pisarat, jotka vain käyttävät kiusallaan eri värisiä märkäpukuja) jäljettömiin ja nauttia omasta paviaanimaisesta egoistisesta itseydestään kuin märkäpukua koskaan riisumaton syväsukeltaja.
   

Holotrooppisen tilan kokemukseen luonnehditaan kuuluvaksi kyky poistua omasta ruumiista; kyky keskittää huomioenergia etäisyyden päähän pois välittömästi läsnäolevasta tilasta, toisin sanoen huomioenergian etäliikuteltavuus; kyky olla välittömässä aistiyhteydessä tilan muihin olentoihin (jotka myös ovat holotrooppisessa tilassa tai sille auki). Tämä tietoisuudentila poikkeaa selvästi normaalista kolmiulotteisen todellisuuden tietoisuudesta. Rituaalissa voidaan kulkea näiden kahden tilan välillä (en osaa sanoa voiko välitilaan jäädä oleilemaan).
  


On ehkä mielekästä pohtia taiteen suhdetta näihin kahteen tietoisuuden tasoon.  

Onko luonnollinen kieli (myös runous) holotrooppisen kokemuksen aikana vailla mieltä, tyhjää kaikesta merkityksen kannosta? Entä muut taiteellisen ilmaisun muodot? Voiko holotrooppinen kokemus synnyttää taideilmaisua? Jos voi, mitä sellainen tuote ilmaisee toisille ihmisille? Pääsevätkö he teoksen avulla kuin portista toiseen ulottuvuuteen holotrooppisen kokemuksen jäljille? Vai jääkö teos heille avautumattomaksi?
    
Ihmisen perusolemukseen kuuluu fantasioista nauttiminen ja halu tehdä asioita, jotka kuulostavat kerrottuina hyviltä. Hyvällä tuoreella kertomuksella on aina sosiaalinen arvo. Voi olla, että kiihkeä yritys tarinallistaa, teoretisoida, mytologisoida holotrooppinen kokemuksen, usein ainoastaan vieraannuttaa kokijan kokemuksestaan. Lopulta kokija toistaa ja muuntaa vain hylotrooppisessa tietoisuuden tilassa luomansa tarinan yksityiskohtia ja kokemuksellisia piirteistä, kun itse alkuperäisen holotrooppisen kokemuksen kaikki (rajattomasti moniulotteisemmat) suhteet ovat jo kadonneet muistista ja siirtyneet takaisin osaksi tiedostamatonta. Kertomus voi jäädä elämään sosiaaliseen sfääriin meeminä ja jatkaa muodonmuutosta hylotrooppisessa tilassa. 
 
Kun ihmisiä ollaan, voiko tarinoita olla kertomattakaan. Ja miksi sellaiseen pitäisi edes pyrkiä. Pikemmin pitää pyrkiä palaamaan alkulähteelle riittävän usein, jossa monitasoisen käsittelyn jälkeinen kokemus uudistuu, laajenee ja kehkeytyy syvemmille tasoille.
   


Angela Voss kirjoittaa taiteen ja kontemplaation erosta: 
"The shadow or image of the archetype is produced directly and spontaneously through the mirroring process, unlike the artist’s creation which involves planning and construction; but most interestingly, Plotinus emphasises the co-creative aspect of these spontaneous visions, for as he says of dreaming nature, “my act of contemplation makes what it contemplates."
 
Voss tekee eron 1) keinotekoisen kuvantekemisen (inhimillinen taide ja teknologia) ja 2) luonnollisen kuvantekemisen (jumalallinen taide: kolmiulotteisen perspektiivisen ainemaailmamme evoluutio ja luonnon lait, mutta myös todellisuuden kolmiulotteiselle ainemaailmallemme rinnakkaiset tasot) välille. Hylotrooppinen tietoisuus katsoo ensimmäistä samoin kuin holotrooppinen tietoisuus toista:
 
"The neoplatonic theory which illuminates our theme of scrying hinges on the understanding I mentioned earlier, that the sensible world is a natural image or reflection of the divine or intelligible world which interpenetrates it." Voss
  
Holotrooppiselle tietoisuudelle maailma itsessään on maaginen peili. Taide on peili peilissä. Seremonia seremonian sisällä.



*


Aiheeseen liittyvät kirjat ladattavissa .pdf muodossa.

Frances A. Yates: Theatre of the World

Stanislav Grof: Kosminen näytelmä

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com