8.5.2016

PALKITSEVUUS

Aloitin joskus tämän blogin ajatuksella ensinnäkin kirjoittaa mahdollisimman avointa julkista päiväkirjaa. Ajatus oli kokeilla mitä tapahtuisi, jos mies kirjoittaisi esimerkiksi seksuaalisuudesta avoimesti. Tämähän on yhteiskuntamme ehdottomin kielto. Mies saa valittaa seksuaalista puutetta ja haukkua naisia. Mutta mies ei saa puhua seksikokemuksista tai haluistaan, ellei ole homoseksuaali.
  
Kokeilin tätä. Nopeasti keksittiin keino hiljentää tämä puoli. Kun postataan suora tappouhkaus jokaiseen tämän suuntaiseen blogimerkintää, se hiivuttaa kummasti intoa kirjoittaa asiasta avoimeen tyyliin.
  
Avoimen kirjoittamisen suitsiminen on helppoa yhteiskunnassa, jossa tunne-energioita padotaan ja mikään ei virtaa. Normaaleissa olosuhteissa tabuista kirjoittava ihminen voisi saada ikään kuin aineettoman emotionaalisen palkinnon vapauttavasta toiminnastaan. Tukahdutetussa ympäristössä palkitsevuus on vähäisempää. Toisin sanoen pelolla ja uhkailulla paremmat toimintaedellytykset. Jos  olisi positiivisen ja vapauttavan toiminnan emotionaalista palkitsevuutta, pelkkä pieni pelottelu ei johtaisi nopeasti tukahduttaviin ja traumatisoiviin tuloksiin.
 
Olen joutunut asettamaan aika monenlaisia epärationaalisia filttereitä kirjoitukselleni. En tiedä missä määrin tämä kirjoittaminen enää edes ajaa alkuperäistä asiaa. Kaukana ollaan rationaalisesti vapaasta puheesta. Toisaalta vain täydellinen vaikeneminen ja vaientaminen riittää niille, joiden päämääränä on tietoinen (oma toiminta) tai tiedostamaton (yllytetty toisten toiminta) traumatoisto.
 
Koen varsinkin niin, että taiteilijayhteisöissä, joilla on valta-asema, edustamani toimintatapa, joka siis on ainoa mahdollinen älyllinen metodi pelolla hallitun yhteisön vapauttamiseen, koetaan erityisen suurta vihaa ja vastenmielisyyttä, ei niinkään ehkä henkilöäni kuin tätä noudattamaani vapauttavaa metodia kohtaan. En siis usko, että kysymys on ns. henkilökohtaisuudesta. 
 
Tämän totuuden yhä selvempi hahmottaminen on yksi lamauttavimmista ja masentavimmista asioista, joita tiedän. Tämä asia on epäilemättä jonkinlainen mysteeri. Se luo värisyttävää lovecraftlaista epäluuloa myös menneiden aikojen yhteisöjä ja niiden saavutuksia kohtaan. Suhtautumiseni menneiden kausien ilmaisutaiteeseen onkin nykyisin hankalampaa kuin aikaisemmassa sinisilmäisyydessäni. Nykyään katsoin monia vakiintuneitakin klassikoita (esim. James Joycea ja Samuel Beckettiä ja monia 1800-luvun kirjailijoita) melkoisen epäluuloisesti. Olen tavannut ja nähnyt lukemattoman paljon ihmisiä, jotka käyttävät hillittömästi aikaa ja vaivaa todistellakseen jokin melko vähäarvoisen ja epäilyttävän tekstin arvoa, ilman että heillä selvästikään on minkäänlaista kokemuksellista tai emotionaalista syvempää yhteyttä taiteilijaan. Tällaisen jatkuva näkeminen on ilmiömäisen kummallista.    
  
Jos kuvitellaan, että on mahdollista ilmaista asioita telepaattisesti väkevämmin kuin ilmimateriaalisilla ilmaisukeinoilla, ja että tämä planeetta olisi vain yksi huone, jossa seremoniaan osallistujat tutkivat kryptisiksi käyviä kollektiivisia tajunnan ilmiöitä, miksi laskea mitään ilmimateriaalisten ja kömpelöiden keinojen varaan?

Nopeasti saattaa käydä niin, että taikausko ja maaginen pelko ylittää satametrisinä tsunamiaaltoina rationaalisten harmonisointiyritysten tulitikkutalot. Viime vuosisadan alun rationaalisuuden rautahäkki, tuo raikas ja vilpas tila, johon palaamisesta haaveilemme yhä kiihkeämmin, saattaa osoittautua korsitaloksi silloin kun taikauskon kilometrin korkuiset tsunamiseinät lyövät rantaan ja murskaavat onnettomat epätodelliset ajatusrakennelmat. Tämä alkuhavainto on ollut näihin asioihin liittyvän kiinostukseni syy: vain rationaalisesti jäsennelty tieto voi vapauttaa taikauskosta ja pelosta, juuri niin kuin Aristoteleen oppilas Theofrastos opetti.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com