18.5.2016

SATANISMIN KATEGORINEN IMPERATIIVI


Pelitalo on paikka, jossa nykyajan Kant, Nietzsche, Heidegger, Spinoza, Platon ja Aristoteles koodaavat 14 tuntia päivässä sotapelejä alle kouluikäisille. Corcoran valtionvankilasta 81 vuotias muusikko Charles Manson on pitänyt kitaraa tai huuliharppua kädessään viimeksi vuonna 1951. Silti hän hyräilee tyytyväisenä.
 


Nykyajan Kant kirjoittaisi, jos herra suo, eläkepäivillään, varovaisen Satanismin kritiikin.
 
Nietzsche olisi satanismin luonteen paljastaja, joka kirjoitti naamioidusti. LaVey on nietzscheläinen uskonpuhdistaja. LaVey on aikamme maailmaa katsovalle selvänäköisyydelle sama kuin Luther on houreille (tai oli menneiden vuosisatojen selvänäköisyydelle). Ne 50 vuotta jotka ovat kuluneet uskonpuhdistuksesta ovat satanismin kategorisen imperatiivin aikaa. Nyt katsomme asiaa sekä teorian että kokemuksen valossa ja näemme: planeetan ongelma on intellektuaalisesti keskinkertaisen satanismin ongelma. Maailman täyttävät satanistit ovat kuin kriitikkojen armeija ilman mestariteosta, kuin mittakaavattoman ja referenssittömän tilan mittarit. Mystiikan kieltävät satanistit eivät siis näe kategorisen imperatiivinsa seuraamuksia.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com